Näin sotkeutui heidän keskustelunsa yhä enemmän. Pysähdys väärässä kohdassa, väärin ymmärretty korostus ja niin meni koko keskustelu vikaan. Fielding oli ymmällään, mutta ei lainkaan suutuksissaan. Asian selittäminen oli kuitenkin sangen työlästä. Syntyy aina väärinkäsityksiä, kun kaksi ihmistä ajattelee eri tavoin samasta asiasta, aina ikävyyksiä ja yllätyksiä, vieläpä silloinkin, kun molemmat ovat samaa rotua. Fielding alkoi uudestaan kertoa tunteistaan neiti Questediä kohtaan, mutta Aziz keskeytti hänet sanoen: — Mutta minähän uskon sinua, minähän uskon sinua. Muhammed Latif saa vastata tästä jutustaan.
— Äh, jätä se omaan arvoonsa niinkuin muutkin juorut! Se kuuluu niihin asioihin, jotka on koetettava unhottaa. Kun ei siitä välitetä, se haihtuu olemattomiin aivan samalla tavalla kuin vanhan rouva Mooren haudatkin.
— Muhammed Latif on ruvennut vehkeilemään. Olemme joka tapauksessa hyvin tyytymättömiä häneen. Tuletko hyvillesi, jos muitta mutkitta lähetämme hänet hänen perheensä luo?
— Voimme päivällisen jälkeen väitellä hänestä.
Azizin silmät kävivät pieniksi ja koviksi. — Päivällisenkö? Tämäpä oli todellakin ikävää — unhotin sen kokonaan. Olen luvannut aterioida Dasin kanssa.
— Tuo Das mukanasi tänne.
— Hän on ehkä pyytänyt muitakin ystäviään.
— Sinä tulet luokseni päivälliselle, kuten sovimme, sanoi Fielding katsoen syrjään. — En halua kuulla puhuttavankaan muusta. Sinä tulet ja sillä hyvä.
He olivat saapuneet sairaalan edustalle. Fielding jatkoi yksinään matkaansa Maidanin ympäri. Hän oli suutuksissaan itselleen, mutta arveli kaiken selviytyvän päivällisillä. Postikonttorin kohdalla hän tapasi piiripäällikön. Heidän vaununsa olivat vierekkäin kadulla sillä aikaa, kuin heidän palvelijansa olivat konttorissa. — Hyvää huomenta! Vai niin, te olette siis tullut takaisin, Turton sanoi jääkylmästi. — Olisin mielissäni, jos tulisitte kerhoon tänä iltana.
— Olen mukautunut takaisinvalintaan, sir. Pitääkö minun välttämättä tulla sinne? Olisin iloinen, jos pääsisin siitä; sitäpaitsi minulle tulee päivällisvieraita.