— Se järjestetään. Itämaalaiset valtiomiehet saavat kokoontua neuvotteluun.
— Niin, kyllä se järjestyy.
— Luullakseni toistetaan tuo vanha juttu, että me haluamme rosvota jokaisen miehen ja maata väkisin jokaisen naisen Peshawarista Kalkuttaan saakka. Te saatte jonkun mielettömän toistelemaan sitä ja kirjoittelemaan siitä joka viikko »The Pioneeriin», peloittaaksenne meitä pyytämään teitä jäämään tänne. Me tunnemme sen jo. — Aziz ei kuitenkaan saanut afgaaneja oikein sopimaan Mauhun, ja koska hän tunsi joutuvansa liukkaalle jäälle, hän pakotti hevosensa vielä kerran hirnumaan, muistaen sitten, että hänelläkin on tahi pitäisi ainakin olla isänmaa. Silloin hän huusi Fieldingille: —
Indiasta kehittyy vielä kansa! Ei ainoatakaan ulkomaalaista. Hindut, muhamettilaiset ja sikhit muuttuvat yhdeksi kansaksi. Eläköön India, eläköön!
Indiastako kansa? Millainen haave! Fielding muuttui jälleen ivalliseksi. Tullen yhä enemmän raivoihinsa Aziz antoi hevosensa tanssia oikealle ja vasemmalle tietämättä oikein, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Vihdoin hän huusi:
— Alas englantilaiset kaikissa tapauksissa! Se on ainakin varmaa. Tiehenne täältä ja nopeasti, sanon minä. Me indialaiset vihaamme kyllä toisiamme, mutta kaikkein kiihkeimmin me vihaamme teitä. Ellen minä saa teitä lähtemään, saa kyllä Ahmed tahi Karim. Vaikka siihen menisikin viisikuudetta tahi satakin vuotta, me pääsemme kaikissa tapauksissa irti teistä… Niin, me karkoitamme jokaisen kirotun englantilaisen mereen ja sitten… hän ratsasti kuin raivostunut Fieldingiin päin — ja sitten, hän lopetti syleillen puolittain häntä — olemme ystäviä.
— Miksi emme voisi olla ystäviä nytkin? sanoi toinen pitäen häntä liikutettuna kiinni. — Minä tahdon sitä ja sinäkin tahdot sitä.
Mutta hevoset eivät tahtoneet sitä — ne väistivät toisiaan; maa ei tahtonut sitä, koska se työnsi uumenistaan kallioita, joiden ohi ratsastajien oli tunkeuduttava vuorotellen; ja temppelit, lammikko, vankila, palatsi, linnut, raato, vieraskoti, joka juuri ilmestyi näkyviin heidän tullessaan rotkosta kaupungin edustalle, eivät tahtoneet sitä. Sadoin äänin ne sanoivat: »Ei, ei vielä!» ja taivaanlaki sanoi: »Ei, ei siellä!»