Naisten huomio kääntyi toiselle taholle. Heidän edessään alhaalla välähti näkyviin loistava valopilkku. Se ei ollut vettä eikä kuutamoa, vaan kuin valkea kuhilas pimeyden viljapellolla. Heaslop kertoi heille, että juuri siihen paikkaan oli muodostumassa uusi hiekkasärkkä ja että tuo tumma kohta sen huipulla oli hiekkaa ja että ruumiit soluvat sen sivu Benareksesta tahi niiden pitäisi solua, jos vain krokotiilit jättäisivät ne rauhaan. — Tänne Chandraporeen saapuu hyvin vähän ruumiita.
— Krokotiilejä siinäkin! Miten hirveätä! mumisi hänen äitinsä. Nuoret vilkaisivat toisiinsa ja hymyilivät; heitä huvitti, kun vanha nainen sai silloin tällöin pieniä pelonkohtauksia, ja niin oli sopusointu heidän välilleen palautettu. Rouva Moore jatkoi: — Hirmuinen joki! Ihmeellinen joki! — ja huokasi. Loiste alkoi jo himmentyä joko kuun kulun tahi hiekan liikehtimisen vaikutuksesta; Pian olisi tuo loistava kuhilas poissa ja vain pieni ympyrä, joka sekin muuttuisi, kimaltelisi virtaavan tyhjyyden päällä. Naiset väittelivät, ryhtyisivätkö he odottamaan muutosta vai ei. Mutta hiljaisuus oli jo tiessään ja hevoset liikahtelivat malttamattomasti. Ajatellen hevosia he eivät jääneet pitemmälti odottamaan, vaan ajoivat pormestarin huvilaan, missä neiti Quested meni heti levolle rouva Mooren jutellessa hetkisen poikansa kanssa.
Heaslop tahtoi kuulla enemmän tuosta muhamettilaisesta lääkäristä. Hänen velvollisuuksiinsa kuului epäilyttävien kuljeksijain ilmiantaminen; mies oli varmaankin ollut joku kurja puoskari, joka oli lähtenyt liikkeelle basaareista. Kun rouva Moore kertoi miehellä… olevan jotakin tekemistä Minto-sairaalassa, tunsi Heaslop huojennusta ja sanoi, että sen miehen täytyi olla Aziz, ja että hänestä ei ollut mitään pahaa sanottavana.
— Aziz, ihastuttava nimi!
— Keskustelit siis hänen kanssaan. Tuntuiko hän sinusta suopeamieliseltä?
Tietämättä lainkaan, mitä kysymys tarkoitti, rouva Moore vastasi: —
Kyllä, heti ensi hetkestä.
— Tarkoitan vain ylimalkaisesti. Tekikö hän sellaisen vaikutuksen, että hän sietää meitä — meitä raakoja valloittajia, piintyneitä virkavaltaisia miehiä, yleensä meitä kaikkia?
— Kyllä, luulen niin, paitsi Callendareita. Hän ei hyväksynyt
Callendareita lainkaan.
— Vai niin, ja hänkö sanoi sen sinulle? Tämä tulee kiinnostamaan majuria. Ihmettelenpä, mitä hän sillä tarkoitti.
— Ronny, Ronny, et suinkaan aio kertoa tätä majurille?