— Meidän pitää ennen kaikkea muistaa, ettei kukaan tänne saapunut merkitse mitään, koska sellaiset eivät tule tänne, jotka merkitsisivät jotakin. Vai mitä, rouva Turton?
— Aivan niin, tuo uhkea nainen sanoi nojautuen taaksepäin. Hän »varustautui», kuten hän sanoi — ei kuitenkaan minkään sellaisen varalta, joka tulisi tapahtumaan tänä iltana tahi tällä viikolla, vaan ajatellen epämääräistä tulevaisuuden tapausta, jolloin joku korkea virkamies saapuisi arvostelemaan hänen yhteiskunnallista suuruuttaan. Julkisesti esiintyessään hän useimmiten oli juuri tällainen, ylhäisen pidättyväinen.
Saatuaan lisää varmuutta hänen kannatuksestaan Ronny jatkoi: — Jos syttyisi kapina, eivät sivistyneet indialaiset hyödyttäisi meitä ensinkään, minkävuoksi heidän voittamistaan puolellemme ei kannata lainkaan koettaakaan, koska he eivät merkitse mitään. Useimmat noista miehistä, jotka nyt näette täällä, ovat kapinallisia sydämessään, ja loput juoksisivat ja huutaisivat toisten mukana. Mutta maanviljelijät — se on kokonaan toinen juttu. Mutta nuo tuolla — älkää kuvitelkokaan heidän edustavan Indiaa.
Hän viittasi aukion takaa näkyvään tummaan ryhmään; siellä näkyi välähdyksiä silmälasien takaa tahi joku raapaisi kengällään ikäänkuin tuntien, että heitä halveksittiin. Eurooppalaiset vaatteet olivat levinneet kuin spitali. Harvat olivat mukaantuneet kokonaan, mutta kukaan ei ollut jäänyt tartunnasta osattomaksi. Oli hiljaista aukion molemmin puolin Ronnyn lopettaessa puheensa; vihdoin liittyi muutamia englantilaisia naisia ryhmään, mutta heidän sanansa tuntuivat haihtuvan heti, kun ne lausuttiin. Muutamia haarahaukkoja liiteli hitaasti taivaalla, niiden yläpuolella leijaili suuri korppikotka, ja läpikuultava taivas heijasti väräjämätöntä valoaan kaikkialle.
Keskusteltiin »Kate-serkusta».
He olivat koettaneet saada esille näyttämöllä oman suhtautumisensa elämään ja pukeutua keskiluokan englantilaisten tapaan, jollaisia he todellisuudessa olivat. Ensi vuonna he esittäisivät »Tie onneen» tahi »Henkivartijat»-nimisen näytelmän. Lukuunottamatta tätä vuosittaista partioretkeä, he antoivat kirjallisuuden olla jokseenkin rauhassa. Miehillä ei ollut aikaa syventyä siihen eivätkä naiset ryhtyneet mihinkään, mitä he eivät voineet tehdä yhdessä miesten kanssa. Heidän tietämättömyytensä kaunotaiteista oli merkille pantava, eivätkä he laiminlyöneet ainoatakaan tilaisuutta huomauttaakseen siitä toisilleen. Oli sopimatonta puhua indialaisista, sentähden että se kuului ammattiin, ja vielä vähemmän taiteesta, ja Ronny oli vaientanut äitinsä, kun tämä oli kysynyt hänen viuluaan; viulu oli melkein kuin häpeäpilkku eikä missään tapauksessa soitin, josta saattoi puhua julkisesti. Rouva Moore pani merkille, kuinka suvaitsevaisiksi ja sovinnaisiksi hänen arvostelunsa olivat muuttuneet; kun he kauan aikaa sitten olivat nähneet »Kate-serkun» Englannissa, oli Ronny halveksinut sitä, mutta nyt hän väitti sitä hyväksi ollakseen loukkaamatta kenenkään tunteita.
Paikkakunnan lehdessä oli kyllä ollut »moittiva arvostelu, sellainen, jota ei kukaan valkoinen mies olisi voinut kirjoittaa», kuten rouva Lesley sanoi. Näytelmää kiitettiin luonnollisesti yhtä paljon kuin sen näyttämölleasetusta ja näyttelemistäkin, mutta arvostelussa oli ollut seuraava lause: »Neiti Derek, joka muuten sopi ihastuttavasti osaansa, oli nähtävästi kokematon ja unhotti silloin tällöin vuorosanansa». Tätä rehellisen arvostelun heikkoa yritystä oli pidetty hyvin loukkaavana. Neiti Derek, joka oli paatunut, ei kylläkään ollut valittanut, mutta sitä enemmän hänen ystävänsä. Neiti Derek ei kuulunut Chandraporen siirtokunnan asukkaisiin. Hän oli tullut vierailemaan pariksi viikoksi poliisipäällikön, McBryden, luo ja täyttänyt kiltisti yhteisnäyttelyyn viime hetkessä ilmestyneen aukon. Kuinka kaunis muisto hänelle nyt jäisikään heidän osoittamastaan vieraanvaraisuudesta!
— Työhön, Mary, työhön! huudahti piiripäällikkö taputtaen vaimoaan olkapäähän ratsuruoskallaan.
Rouva Turton nousi vastahakoisesti. — Mitä minun oikeastaan pitää tehdä? Ah noita purdahn-naisia! Luulin varmasti, ettei ainoakaan heistä tulisi tänne.
Pieni ryhmä indialaisia naisia oli kokoontunut puutarhaan vaatimattoman huvimajan läheisyyteen, minne ujoimmat olivat jo paenneet. Muut seisoivat selin seurueeseen kääpiöpuuryhmän varjossa. Jonkun matkan päässä heistä seisoivat heidän miehiset sukulaisensa pitäen silmällä tätä uhkayritystä.