— Olkaa ystävällinen ja sanokaa näille naisille minun toivovan, että osaisin puhua heidän kieltään, ja ilmoittakaa, että me vasta äskettäin olemme saapuneet heidän maahansa.
— Ehkä me sentään osaamme hieman teidän kieltänne, sanoi muuan nainen.
— Miten hullunkurista, hän ymmärtää! sanoi rouva Turton.
— Eastborne, Piccadilly, High Park Corner, sanoi eräs toinen nainen.
— Niin, he osaavat englanninkieltä.
— Mutta nythän voimme keskustella; miten hauskaa! Adela huudahti vilkastuen.
— Hän tuntee Pariisinkin, huomautti eräs katselija.
— He matkustivat ehkä Pariisin kautta tullessaan tänne, sanoi rouva Turton ikäänkuin olisi kuvaillut muuttolintujen matkoja. Hänen käytöksensä oli muuttunut vieläkin hillitymmäksi hänen huomattuaan muutamien ryhmän naisten eurooppalaistuneen niin, että he ehkä voisivat ruveta arvostelemaan häntä.
— Tuo pienempi nainen on vaimoni, rouva Bhattacharya, selitti katselija. — Tuo pitempi taasen on sisareni, rouva Das.
Molemmat naiset suoristautuivat ja hymyilivät. Heidän liikkeissään oli jotakin kummallisen epävarmaa, aivan kuin he olisivat etsineet jotakin uutta kaavaa, jonka hankkimisessa ei Itä eikä Länsi voinut auttaa heitä. Kun rouva Bhattacharyan mies puhui, kääntyi vaimo syrjään hänestä, mutta mies ei välittänyt lainkaan siitä, että vaimo katseli muita miehiä. Sanoaksemme totuuden, kaikki naiset olivat epävarmoja, kyyristyivät maahan ja suoristautuivat jälleen, nauraa hihittivät ja tekivät pieniä anteeksipyytäviä ja kauhistuneita liikkeitä kaikesta, mitä sanottiin, milloin hyväillen, milloin taas paeten rottakoiraa. Neiti Quested oli nyt saanut ikävöimänsä tilaisuuden; hänellä oli myötämielisiä indialaisia edessään ja hän koetti taivuttaa heitä puhumaan, mutta epäonnistui ja sai turhaan hyökkäillä tätä kohteliaisuuden kaikuvaa muuria vastaan. Kaikki, mitä hän sanoi, aiheutti anteeksipyytävän muminan, joka muuttui sulaksi osanotoksi, kun hän pudotti nenäliinansa. Hän koetti olla tekemättä mitään saadakseen nähdä, mitä se vaikuttaisi, mutta silloin eivät vieraatkaan tehneet mitään. Rouva Moorella oli yhtä vähän menestystä. Rouva Turton odotti heitä pidättyväisenä; hän oli tiennyt jo alusta alkaen, millainen sekasotku tästä kaikesta tulisi.