Kun he sanoivat hyvästi, juolahti jotakin rouva Mooren mieleen ja hän sanoi rouva Bhattacharyalle, jonka kasvoista hän piti: — Sallisittekohan meidän tulla vierailulle luoksenne jonakin päivänä?
— Milloin sitten? kysyi rouva kumartuen ihastuttavasti eteenpäin.
— Milloin teille vain sopii.
— Kaikki päivät ovat sopivia.
— Sopiiko torstaikin?
— Vallan mainiosti.
— Iloitsemme suuresti siitä, koska se on meistä todellakin hauskaa.
Mihin aikaan?
— Milloin vain.
— Sanokaa, milloin sopisi parhaiten. Me olemme täydellisiä muukalaisia teidän maassanne. Emme tiedä lainkaan, milloin otatte vastaan, sanoi neiti Quested.
Ei rouva Bhattacharyakaan näyttänyt olevan siitä selvillä. Hänen viittauksensa vihjasivat siihen, että hän siitä alkaen, kun torstait luotiin, oli tiennyt englantilaisten naisten tulevan vierailulle hänen luokseen jonakin torstaina, ja oli senvuoksi aina kotona sinä päivänä. Kaikki ihastutti eikä mikään kummastuttanut häntä. Hän lisäsi: — Me matkustamme Kalkuttaan tänään.