— Niinkö? huudahti Adela, huomaamatta ensin ristiriitaa. Mutta sitten hän sanoi: — Ah, mutta jos me tulemme, olette te matkustaneet!
— Rouva Bhattacharya ei väittänyt vastaan. Mutta hänen miehensä huusi paikaltaan: — Niin, niin, teidän pitää tulla torstaina!
— Mutta tehän olette silloin Kalkutassa.
— Emmekä ole. Hän sanoi jotakin nopeasti bengaalin kielellä vaimolleen.
— Odotamme teitä torstaina.
— Niin, torstaina, toisti nainen.
— Ettehän vain aio meidän vuoksemme lykätä matkaanne tuonnemmaksi? huudahti rouva Moore.
— Emme suinkaan. Emme ole sellaisia ihmisiä. Mies nauroi.
— Mutta luulen teidän sittenkin peruuttaneen matkanne. Olen siitä kovin pahoillani.
Kaikki nauroivat nyt, huomaamatta kuitenkaan lainkaan sitä, että olivat menetelleet kömpelösti. Seurasi loppumaton väittely, jonka kuluessa rouva Turton hymyili itsekseen ja peräytyi omiensa luo. Sovittiin lopuksi, että he tulisivat torstaina, mutta varhain aamulla, häiritäkseen mahdollisimman vähän Bhattacharyain suunnitelmia. Herra Bhattacharya lupasi lähettää vaununsa hakemaan heitä ja palvelijan näyttämään heille tietä. He sanoivat jäähyväiset ladellen kohteliaisuuksia ja hymyillen, ja kolme naista, jotka eivät tähän saakka olleet ottaneet lainkaan osaa keskusteluun, pyrähti äkkiä esille huvimajasta kuin kolme ihmeellisen väristä pääskystä ja kumarsi heille.
Sillä aikaa oli piiripäällikkökin tehnyt kierroksensa. Hän lausui ystävällisiä huomautuksia ja muutamia leikillisiä sanoja, joille taputettiin innostuneesti käsiä, mutta hän tiesi jotakin epäedullista melkein jokaisesta vieraastaan ja esiintyi senvuoksi mahtavasti. Elleivät he olleet pelanneet väärin, olivat he tehneet jotakin muuta moitittavaa, ja nekin, joissa ei ollut mitään vikaa, halusivat hankkia itselleen joitakin etuja häneltä. Hän arveli, että tällainen pelierä saisi aikaan enemmän hyötyä kuin pahaa; muuten hän ei olisi pannut sitä toimeenkaan, mutta hänellä ei ollut minkäänlaisia harhaluuloja ja hän peräytyikin juuri oikeaan aikaan aukion englantilaiselle puolelle. Hänen jättämänsä vaikutelmat vaihtelivat. Monet vieraat, erittäinkin vaatimattomammat ja vähemmän englantilaistuneet, olivat vilpittömän kiitollisia. Joutuminen niin korkean virkamiehen puhuteltavaksi oli häviämätön aarre. He eivät välittäneet lainkaan siitä, kuinka kauan he saivat seisoa, tai kuinka vähän tapahtui, ja kun kello löi seitsemän, oli heidän poistuttava. Nawab Bahadur oli välinpitämätön omasta puolestaan siitä huomiosta, joka tuli hänen osakseen, mutta liikutettu siitä vilpittömästä ystävyydestä, jonka oli täytynyt olla syynä kutsuun. Hän tunsi vaikeudet. Hamidullahinkin mielestä piiripäällikkö oli suoriutunut hyvin tehtävästään, mutta toiset, kuten Mahomet Alikin, olivat kyynillisiä, koska he olivat varmoja siitä, että Turton oli toimeenpannut kutsut esimiestensä määräyksestä. Heitä kalvoi koko ajan voimaton raivo, joka tarttui muutamiin muihinkin, jotka olivat taipuvaisia katselemaan asioita terveemmältä näkökannalta. Ja kuitenkin iloitsi Mahomet Alikin tulostaan. Pyhätöt ovat houkuttelevia erittäinkin silloin, kun ne harvoin avataan, ja häntä huvitti tarkastella englantilaisen kerhon juhlamenoja, voidakseen sitten jälkeenpäin pilkata niitä ystäviensä kuullen.