— Adela ja minä keskustelemme enimmäkseen Indiasta. Mutta kun nyt kerran tulit maininneeksi siitä, niin olet aivan oikeassa, että sinun pitäisi olla enemmän hänen parissaan kuin nykyään.
— Ehkä, mutta silloin alkaisivat ihmiset juoruta.
— No, joskus niidenkin täytyy juoruta. Anna niiden puhua!
— Ihmiset ovat niin kummallisia täällä Indiassa, aivan toisenlaisia kuin kotona Englannissa — täällä ollaan aina Parrasvalossa, kuten Burra Sahib sanoo. Sanon sinulle Pienen esimerkin: Kun Adela meni kerhoalueen laitaan Ja herra Fielding seurasi häntä sinne, näin sen herättävän rouva Callendarin huomiota. He pitävät silmällä kaikkea, kunnes näkevät, että vastatullut on oikeata lajia.
— En usko Adelan milloinkaan muuttuvan heidän kaltaisekseen — hän on aivan liiaksi yksilöllinen.
— Niin, sellainen hän on, Ronny sanoi miettiväisesti. Hän tiesi olevansa rouva Mooren mielestä aivan mahdoton. Tottuneena eristettyyn elämäänsä Lontoossa rouva Moore ei tietenkään voinut käsittää, että Indiassa, joka näytti olevan niin täynnä salaperäisyyttä, sovinnaisuuskäsitteet olivat ankarampia kuin Englannissa. — Toivoakseni ei hänen mieltään painosta mikään, jatkoi Ronny.
— Kysy häneltä, kysy häneltä itseltään, rakas poikani.
— Hän on ehkä kuullut puhuttavan kuumasta vuodenajasta, mutta tietysti lähetän hänet vuoristoon huhtikuussa — en kuulu niiden joukkoon, jotka antavat vaimonsa paistua täällä tasangolla.
— Ah, se ei suinkaan johdu ilmoista!
— Kaikki johtuu ilmoista täällä Indiassa, rakas äiti.