— Tahdon vain, että kaikki tulisi selväksi välillämme. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiisi, joita mahdollisesti haluat tehdä käytökseni johdosta.

— Mutta minulla ei ole minkäänlaisia kysymyksiä tehtävänä. Olet menetellyt täysin oikeuksiesi mukaisesti. Teit aivan oikein matkustaessasi tänne katselemaan minua työssäni; se oli hyvä suunnitelma eikä siitä kannata puhua sen enempää — me vain kiihtyisimme. Ronny oli vihainen, loukkautunut ja liian ylpeä houkutellakseen Adelaa; mutta hän ei voinut tunnustaa tytön käyttäytyneen huonosti, sillä heti kun maanmiehet tulivat kysymykseen, hän oli jalomielinen.

— Toivon, ettei sinulla olisi sen painavampia syitä. Olen käyttäytynyt anteeksiantamattomasti aiheuttaessani sinulle ja äidillesi tällaista vaivaa, sanoi neiti Quested katsellen nyrpeästi puuhun, jonka juurella he istuivat. Pieni vihreä lintu istui siellä katsellen häntä, niin loistava ja sievä, että se hyvinkin olisi voinut pyrähtää sinne suoraan jostakin lintukaupasta. Kun se kohtasi hänen katseensa, ummisti se silmänsä, teki pienen hypyn ja valmistautui pujahtamaan pesäänsä. Villi indialainen lintu. — Ei mitään enää, toisti hän ja tunsi, että jommankumman heistä tahi molempien olisi pitänyt pitää syvämietteinen ja kiihkeä puhe. — Me olemme olleet hirvittävän englantilaisia tässä asiassa, mutta luullakseni se on ollut oikein.

— Koska kerran olemme englantilaisia.

— Kuinka tahansa, Ronny, mutta emme ole ainakaan riidelleet.

— Sehän olisikin ollut peräti mieletöntä! Miksi riitelisimme?

— Luullakseni olemme ystäviä vielä tämänkin jälkeen?

— Tiedän sen.

— Se onkin hyvä.

Kun he olivat vaihtaneet tämän vakuutuksen, tunsivat he heti suurta huojennusta, joka muuttui hellyyden aalloksi painuen sitten takaisin. Heidän oma ivallisuutensa hellytti heitä ja he alkoivat tuntea itsensä yksinäisiksi ja yksinkertaisiksi. Kokemukset ne erottivat heitä eivätkä luonteet; ihmisinä he eivät olleet lainkaan erilaisia; käytännöllisesti katsoen he olivat aivan samanlaisia, jos heitä verrattiin niihin ihmisiin, jotka olivat lähinnä näköpiirissä. Bhili, joka piteli kiinni erään upseerin poloponia, sekarotuinen, joka ohjasi Nawab Bahadurin autoa, Nawab Bahadur itse, hänen elähtänyt pojanpoikansa — ei kukaan heistä olisi voinut selviytyä vaikeuksista niin helposti ja kylmäverisesti kuin he. Vain se, että he olivat puhuneet suunsa puhtaaksi, oli vähentänyt niitä. Tietysti he olivat ystäviä ja pysyisivätkin aina sellaisina.