Cravenin huulet vavahtelivat, hän otti pienen, värisevän tytön tiukasti syliinsä, mutta empi sittenkin vielä.
»Ajattele, rakas, ajattele!» jupisi hän käheästi. »En ole kelvollinen olemaan luonasi. Olen tehnyt anteeksiantamattoman teon.»
»Olen vaimosi, minulla on oikeus kantaa osa taakastasi», huudahti Gillian kiihkeästi. »Et ollut tietoinen, et voinut olla tietoinen tehdessäsi sen hirveän teon. Ja jos Jumala rankaisee sinua, niin rangaiskoon myöskin minua! Mutta Jumala on rakkaus, Hän tietää, kuinka olet kärsinyt, ja niille, jotka katuvat, hänen rangaistuksensa on anteeksiantamus.»
»Mutta voitko sinä antaa minulle anteeksi — voitko tulla minun omakseni?» sopersi Barry, vieläkin vain puolittain uskoen.
»Minä rakastan sinua», vastasi Gillian koruttomasti, »ja elämä ilman sinua on kuolemaa». Ja kohottaen kasvojaan Barryyn päin hän antoi miehelleen suudelman, jota mies et ollut rohjennut ottaa.