Vuosikausia hän oli arvellut, että etsinnästä oli luovuttu, luullut olevansa turvassa. Mutta katkerasti kiroten sitä typeryyttä, että oli tullut takaisin siihen maahan, jossa oli tehnyt rikoksensa, hän nyt käsitti, ettei etsinnästä oltukaan luovuttu, että verikostaja oli hänen tietämättään koko ajan väijynyt hänen kintereillänsä, hellittämättä vainunnut häntä.
Mutta kuka?
Äkkiä hänen päähänsä välähti mielijohde, hän muljautti verestäviä silmiänsä Saint Hubertiin päin, purskahti mielipuolisesti nauramaan ja syöksyi eteenpäin.
Sheikki hypähti häntä estämään. Mutta vahdit olivat jo hänen ympärillänsä, kiskoen hänet takaisin ja rimpuilevien miesten keskeltä kajahti hänen äänensä hurjasti, riemuisasti.
»Totta on, että tapoin hänet, hupakon — mutta kysyykö herrani, miksi sen tein? Voitonhimosta, niinkö luulet? Kautta Allahin, hän oli yhtä köyhä kuin minäkin. Mutta hänellä oli yksi, jota kaipasin, yksi, jota ikävöin omakseni, kunnes haluni polttava liekki pakotti minut surmantyöhön voidakseni ottaa sen, mitä sieluni janosi. Rakastitko sinäkin sitä naista, oi roumi? Senkö tähden, että häntä rakastit, olet vainonnut minua kuolemaani saakka? Tiedä sitten, että minä — minäkin — otin hänet huvikseni ja tein hänet omakseni. Kolme vuotta, oi roumi, pitelivät nämä käsivarret häntä; kolme vuotta nämä minun silmäni katselivat hänen ihmeellistä kauneuttansa. Hän oli minun orjani, minun omani, minun — kunnes tapoin hänet, koska hänen kylmyytensä oli muuttanut rakkauteni vihaksi. Kerronko sinulle, miten hän sai maksaa sen kylmyytensä ennen kuolemaansa? Kerronko sinulle, mitä tein, ennenkuin surmasin…»
Sheikin nyrkki tärähti hänen julkealle, irvistelevälle suullensa, iskien sen äänettömäksi.
»Se riittää, että hän kuoli, sinä katala peto», jyräytti hän. »Entä hänen lapsensa?»
Maurilainen huojui, ja hänen intohimon vääntämät kasvonsa nytkähtelivät kamalasti.
»Lapsen pidin itselläni», vastasi hän käheästi, »jotta muistaisin vihani, jotta hänkin muistaisi, ettei se äiti, joka oli hänet synnyttänyt, synnyttänyt minulle lasta — muutoin olisin saattanut säästää häntä.»
Kiihtyneesti tuijottaen häneen sheikki lausui viimeisen kysymyksensä.