"Lapseni", lausui vanha neiti vähän hämillään ollen, vetäen pääni rinnoillensa, "jos joskus joudutte rahapulaan, eikö totta, tulettehan silloin minun luokseni?"
Minä peljästyin — Emma oli kielitellyt; mutta minä en kuitenkaan tahtonut myöntää olevani tarpeessa, minä häpesin isäni tähden. Enhän minä kuitenkaan ollut sillä autettu, että hän lainaisi minulle rahaa, täytyihän minun kaikissa tapauksissa maksaa ne hänelle takaisin. Minä kiitin häntä sydämellisesti ja menin jotenkin vakavin askelin toimitushuoneesen — ensi kerran Ilsen lähdettyä.
Jo oven takana kuulin herra Claudiuksen kävelevän edestakaisin.
Avatessani oven kääntyi hän puoleeni ja seisattui kädet selän takana.
Hänen kirjoituspöydällään paloi yksinäinen viheriävarjostiminen lamppu,
kaikki muut pöydät olivat jo pimeät; herrat olivat lähteneet työstään.
Minna värisytti: kookas, solakka mies oli juuri nopeilla askeleilla mitannut puolihämärää huonetta; entistä elävämmin muistui aika mieleeni, jolloin ääretön suru ja tuska saattoivat hänet rauhatonna puutarhan ja metsän yksinäisyyteen. Tuloni näkyi kummastuttavan häntä, ikäänkuin ehdottomasti tarttui hän lampun varjostimeen ja kohotti sen, että valo kirkkaasti valasi minua, ujosti seisoissani odottaen oven edessä. Tilani oli minusta niin tuskallinen kuin olisin äkkiä joutunut pilkkalavalle; mutta minä kokosin kaiken rohkeuteni, menin hänen luoksensa ja laskin jotenkin kömpelösti niiaten, paperin hänen eteensä kirjoituspöydälle.
"Olkaa hyvä ja tarkastelkaa tätä käsialaa!" pyysin alasluoduin silmin.
Hän otti paperin käteensä.
"Kauniita, luontevia kirjaimia: ne ovat siinä niin lujina ja uhkamielisinä, tahtoisin sanoa, haarniskaan puettuina, mutta kuitenkin viehättävinä", lausui hän ja puoleksi hymyillen käänsi kasvonsa puoleeni. "Luulisipa kirjoittajan pukeutuneen rautahansikkaasen peittääksensä pienen käden!"
"Siis on kirjoitus kaunis — mutta kelpaako se myöskin käytännössä?
Minun ilahuttaisi, jos niin olisi!" lausuin sammaltaen.
"Vai niin, asia koski teihin enemmän, kuin luulin. Oletteko te tämän kirjoittanut?"
"Olen."