"Pyytääkö hän apua?"
"Pyytää, kirjeessä kuolleelle mummolleni… Hän on antautunut näyttelijäin pariin, sanoo Ilse, ja hän on laulajatar —"
Tumma puna lensi herra Claudiuksen kasvoihin. Hän pani vieressään olevan kirjan kokoon.
"Mutta hän on kadottanut äänensä, ihmeen kauniin äänensä!" jatkoin minä, koettaen tuskastuneena ja rukoilevaisesti katsella häntä silmiin — hän kääntyi pois. "Kuinka hirveätä lieneekään, kun tahtoo laulaa ja ääni pettää!… Ilse, sinä olet kuitenkin niin hyvä, kuinka voit olla auttamatta, kun toinen on hädässä!"
"Kuinka suuren summan tahtoisitte?" keskeytti herra Claudius lempeällä, tyvenellä äänellään minun innokkaat rukoukseni.
"Pari sataa taaleria", vastasin minä rohkeasti.
Ilse löi kätensä yhteen.
"Ette arvattavasti aavista, kuinka paljon rahaa siinä on", sanoi herra
Claudius.
Minä pudistin päätäni. "Olkoon kuinka paljon hyvänsä. Minä annan ne mielelläni — jos hän vaan saa äänensä takaisin."
"Niin, sen kyllä uskon!" nauroi Ilse katkerasti. "Tuommoinen lapsi kuin sinä tahtoo tehdä oman mielensä mukaan etkä huoli seurauksista!"