Sitten hän sanoi kääntyen ärtyisen näköisenä ministerin puoleen:
"Huomaan, rakas parooni Kuuvalo, että teidän voimanne ovat viime aikoina alkaneet heikentyä. Lepo tiluksillanne on vahvistava teitä. Voikaa hyvin!"
Ministeri Kuuvalo poistui muristen hampaittensa välistä käsittämättömiä sanoja ja heitellen säkenöiviä silmäyksiä Sinnoberiin, joka tapansa mukaan nojaten keppiinsä kohottautui varpailleen ja katseli ympärilleen ylpeänä ja urheana.
"Minun täytyy, rakas Sinnober", sanoi nyt ruhtinas, "heti antaa teille ansionne mukainen kunnianosoitus. Ottakaa siis kädestäni vastaan vihreätäpläisen tiikerin ritarimerkki!"
Ruhtinas aikoi nyt kiinnittää hänen rintaansa ritarimerkin, jonka kamaripalvelija oli kaikessa kiireessä ojentanut hänelle. Mutta Sinnoberin epäonnistunut ruumiinrakenne vaikutti, että nauha ei ottanut asettuakseen sääntöjen mukaisesti. Milloin se kohosi sopimattoman ylös, milloin taas valahti liian alas.
Ruhtinas oli tässä samoinkuin kaikissa muissakin valtion todellista etua koskevissa asioissa hyvin tarkka. Vihreätäpläisen tiikerin ritarikunnan nauhassa riippuvan kunniamerkin oli määrä sijaita lantio- ja peräluun välillä kolme kuudestoistaosaa tuumaa vinosti ylöspäin viimeksimainitusta. Sitä ei saatu paikalleen. Kamaripalvelija, kolme hovipoikaa ja ruhtinas yrittivät, mutta kaikki vaiva oli turhaa. Petollinen nauha läiskähti sinne tänne, ja Sinnober alkoi vihaisena motkottaa:
"Mitä te touhuatte ympärilläni niin hirveästi! Antakaa sen tyhjänpäiväisen kapineen riippua niinkuin se haluaa. Ministeri olen nyt kerta kaikkiaan ja ministerinä pysyn!"
"Miksi minulla sitten on kunniatähtineuvoksia", sanoi nyt ruhtinas närkästyen, "jos nauhojen suhteen vallitsevat tuollaiset mielettömät määräykset, jotka ovat kokonaan vastoin minun tahtoani? Kärsivällisyyttä, rakas ministeri Sinnober, pian tuo kaikki on oleva toisin!"
Ruhtinaan käskystä täytyi nyt kunniatähtineuvoston kokoontua. Siihen kutsuttiin vielä lisäjäseniksi kaksi filosoofia sekä luonnontutkija, joka matkusti sen maan kautta palaten pohjoisnavalta. Näiden oli nyt neuvoteltava siitä kysymyksestä, kuinka ministeri Sinnoberille saataisiin parhaiten sijoitetuksi vihreätäpläisen tiikerin nauha.
Kootakseen tätä tärkeää neuvottelua varten tarpeellisia voimia oli kaikkien neuvoston jäsenien määrä viikko etukäteen miettiä oikein tarkoin voidakseen suorittaa tehtävänsä paremmin. He olivat kyllä koko sen ajan valtion palveluksessa, mutta aika oli uhrattava laskutaidon harjoittelemiseen. Kadut sen palatsin edessä, jossa kunniatähtineuvoksien, filosoofien ja luonnontutkijan oli määrä pitää istuntoaan, peitettiin paksulti oljilla, jottei vaunujen räminä häiritsisi viisaita miehiä. Sen vuoksi ei myöskään saanut lyödä rumpua eikä soittaa, eipä edes ääneen puhuakaan palatsin läheisyydessä. Palatsissa taas laahustelivat kaikki paksuissa huopakengissä ja ilmaisivat ajatuksensa vain merkeillä.