Istunnot olivat kestäneet seitsemän päivää aamuvarhaisesta myöhään iltaan, mutta vielä ei voitu ajatellakaan päätöksen tekemistä.
Ruhtinas, kovin kärsimättömänä, lähetti sinne kerran toisensa perästä sanan, että heidän päähänsä piti, lempo vieköön, toki viimeinkin juolahtaa jotakin viisasta. Mutta se ei auttanut vähintäkään.
Luonnontutkija oli niin paljon kuin mahdollista tutkinut Sinnoberin luontoa, mitannut hänen selkäkasvannaisensa korkeuden ja leveyden sekä jättänyt kunniatähtineuvostolle mitä tarkimman laskelman. Hän myöskin lopulta ehdotti, että kutsuttaisiin teatteriräätälikin neuvotteluun.
Niin omituiselta kuin tämä ehdotus mahtoi tuntuakin, hyväksyttiin se kuitenkin yksimielisesti siinä tuskassa ja hädässä, missä kaikki olivat.
Teatteriräätäli, herra Keso, oli kerrassaan taitava ja kekseliäs mies. Niin pian kuin hänelle oli selitetty tämä hankala tapaus ja hän oli silmäillyt luonnontutkijan laskelmia, oli hänellä selvillä, kuinka kunniatähden nauha oli sijoitettava säännönmukaisesti.
Rintaan ja selkään oli nimittäin ommeltava määrätty luku nappeja ja niihin kiinnitettävä kunniatähden nauha. Koe onnistui verrattomasti.
Ruhtinas oli ihastunut ja hyväksyi kunniatähtineuvoston ehdotuksen, että vihreätäpläisen tiikerin kunniatähdet oli jaettava eri luokkiin niiden nappien lukumäärän mukaan, joiden kanssa se annettiin. Esimerkiksi vihreätäpläisen tiikerin kunniamerkki kahden napin kera, kolmen napin kera j.n.e. Ministeri Sinnoberille annettiin aivan erikoisena suosionosoituksena, jota ei kukaan muu voinut toivoakaan, kunniatähti kahdenkymmenen hohtokivillä koristetun napin kera. Hänen ruumiinsa ihmeellinen muoto vaati nimittäin juuri kaksikymmentä nappia.
Räätäli Keso sai vihreätäpläisen tiikerin kunniatähden kahden kultaisen napin kera ja nimitettiin ruhtinaan todelliseksi salaiseksi pääpuvuston hoitajaksi, koska ruhtinas huolimatta hänen onnellisesta päähänpistostaan piti häntä huonona räätälinä eikä sen vuoksi tahtonut teettää hänellä pukujaan.
* * * * *
Huvilansa ikkunasta katseli tohtori Prosper Alpanus miettiväisenä puutarhaansa. Hän oli puuhaillut koko yön laittelemalla Baltasarin horoskooppia ja saanut siinä selville paljon pikku Sinnoberiakin koskevaa. Mutta tärkeintä oli hänen mielestään se, mitä pikkuiselle oli tapahtunut puutarhassa silloin kun Adrian ja Pulcher olivat häntä vakoilleet. Prosper Alpanus aikoi juuri huutaa yksisarviaisilleen, että ne toisivat paikalle näkinkengän, koska hän aikoi lähteä Ylä-Jaakkolaan, kun kuului vaunujen räminää, jotka pysähtyivät puiston ristikkoportille.