Baltasar, joka piileksi Ylä-Jaakkolan kylässä, sai virastoharjoittelija Pulcherilta Kerkosta seuraavansisältöisen kirjeen:
"Meidän asiamme, paras Baltasar ystävä, joutuvat yhä huonommalle kannalle. Vihollisestamme, inhottavasta Sinnoberista, on tullut ulkoasiain ministeri. Sitäpaitsi on hän saanut vihreätäpläisen tiikerin ritarikunnan suuren kunniatähden kahdenkymmenen napin kera. Hän on kohonnut ruhtinaan suosikiksi ja vie tahtonsa aina perille.
"Professori Mooses Turnus on ihan suunniltaan. Hän aivan paisuu tyhmästä ylpeydestä. Tulevan vävypoikansa välityksellä hän on saanut kaikkien luonnonasiain ylijohtajan paikan valtiossa, paikan, joka tuottaa hänelle paljon rahaa ja joukon muita etuja. Ylijohtajaksi tultuaan hän laskee ja tarkastaa valtiossa hyväksyttyjen kalenterien auringon- ja kuunpimennykset sekä ilmanennustukset ja erittäinkin tutkii luontoa pääkaupungissa ja sen alueella. Tämän toimensa vuoksi hän saa ruhtinaan metsistä mitä harvinaisimpia lintuja ja eriskummaisimpia eläimiä, jotka hän juuri niiden luontoa tutkiakseen paistattaa ja syö. Niinikään kirjoittaa hän nykyään (ainakin väittää hän niin tekevänsä) tutkimusta siitä, miksi viini maistuu toisenlaiselta kuin vesi ja muutenkin on vaikutuksiltaan toisenmoista. Tämän kyhäyksen hän aikoo omistaa vävypojalleen. Sinnober on saanut aikaan, että Mooses Turnus saa tämän kirjoitelman vuoksi harjoittaa kaiket päivät tutkimuksiaan ruhtinaan viinikellarissa. Hän on jo tutkinut loppuun puoli härkätynnyriä vanhaa Reinin viiniä sekä useampia tusinoita samppanjapulloja ja on nyt saapunut eräälle Alicante-tynnyrille. — Kellarimestari vääntelee käsiään! — Niinpä siis professori, joka — kuten tiedät — on maailman suurin herkkusuu, on päässyt onnelliseen asemaan ja viettäisi mitä mukavinta elämää, ellei hänen täytyisi usein äkkiä lähteä matkoille yli maiden ja mannerten, kun raekuuro on lyönyt pellot autioiksi. Silloin hänen on selitettävä ruhtinaan vuokramiehille, minkä vuoksi on satanut rakeita, jotta nuo tomppelit saavat hiukkasen tutustua tieteeseenkin voidakseen toisella kertaa olla varuillaan sellaista vastaan eikä aina vaatia vapautusta vuokranmaksuista tuollaisen asian vuoksi, jota ei kukaan muu ole aiheuttanut kuin he itse.
"Ministeri ei voi sulattaa sitä selkäsaunaa, jonka sai sinulta. Hän on vannonut kostavansa. Sinä et saa enää millään muotoa näyttäytyä Kerkossa. Minuakin hän vainoaa kovasti, koska olen vakoillut hänen salaperäistä tapaansa kampauttaa itsensä siivekkäällä naisella.
"Niin kauan kuin Sinnober on ministerinä, en varmaankaan voi hakea mitään kunnollista paikkaa. Kova kohtaloni satuttaa minut yhteen tuon epäsikiön kanssa aina, kun sitä vähimmin aavistan, ja sellaisella tavalla, joka pakostakin käy minulle kohtalokkaaksi. Äskettäin ministeri kävi kaikessa komeudessaan miekkoineen, tähtineen ja nauhoineen eläintieteellisessä kokoelmassa ja tapansa mukaan keppiinsä nojaten, varpaillaan hoippuen, oli asettunut erään lasikaapin eteen, jossa oli mitä omituisimpia amerikkalaisia apinoita. Vieraat, jotka olivat katselemassa kokoelmaa, tulivat lähemmäksi, ja eräs heistä huudahti äänekkäästi katsellen pikku kääpiötä: 'Kas, mikä suloinen apina! Mikä sievä eläin! Kokoelman kaunistus! Ai-ai, mikä tämän pikku apinan nimi on? Ja mistä maasta se on kotoisin?'
"Silloin kokoelman hoitaja vastasi hyvin vakavasti koskettaen Sinnoberin olkapäähän: 'Niin, todellakin kaunis kappale, oivallinen brasilialainen apina, niin sanottu Mycetes Beelzebub — Simia Beelzebub Linnei — niger, barbatus, podiis caudaque apice brunneis — mölyapina —!
"'Herra', äyskäisi nyt pikku mies hoitajalle, herra, luulenpa, että olette mielipuoli tai yhdeksänkertainen tolvana… En ole mikään Beelzebub caudaque enkä mölyapina. Olen Sinnober, ministeri Sinnober, vihreätäpläisen tiikerin ritari kahdenkymmenen napin kera!'
"Minä seisoin siinä jotenkin lähellä ja purskahdin hirnuvaan nauruun. En olisi voinut pidättää sitä, vaikka se olisi paikalla maksanut henkeni.
"'Oletteko tekin täällä, herra virastoharjoittelija?' marisee hän minulle punainen hehku noidansilmissään.
"Herra tietää, mistä johtui, että vieraat pitivät häntä edelleenkin mitä kauneimpana ja harvinaisimpana apinana ja tahtoivat välttämättä syöttää hänelle pähkinöitä, joita ottivat taskustaan. Sinnober raivostui niin suunnattomasti, että häneltä salpautui henki ja jalat kieltäytyivät tottelemasta. Paikalle kutsutun kamaripalvelijan täytyi ottaa hänet syliinsä ja kantaa vaunuihin.