"Taivaan tähden, kuinka tuo on tapahtunut, hyvä kamariherra!" huudahti lääkäri nähdessään kuolleen Sinnoberin ja huomattuaan kaikki henkiinherätysyritykset turhiksi.
"Ah, rakas tohtori", vastasi kamaripalvelija, "kapina tai vallankumous — sanokaa sitä kummaksi hyvänsä — riehui ja pauhasi etuhuoneessa aivan hirveästi. Hänen Ylhäisyytensä, huolissaan kalliista hengestään, aikoi varmaankin paeta pukuhuoneeseensa, liukastui, ja —"
"Hän on siis", sanoi tohtori juhlallisesti ja liikutettuna, "kuollut suorastaan kuolemanpelosta".
Ovi ponnahti auki, ja sisään ryntäsi ruhtinas Barsanuf, kasvot kalpeina, ja hänen perässään seitsemän vieläkin kalpeampaa kamariherraa.
"Onko se totta, onko se totta?" huusi ruhtinas. Mutta nähdessään pikku miehen ruumiin hän ponnahti taaksepäin ja sanoi silmät taivaaseen luotuina mitä syvintä tuskaa ilmaisevalla äänellä: "Oi Sinnober!"
Ja nuo seitsemän kamariherraa huusivat ruhtinaansa perässä: "Oi Sinnober", ja ottivat, samoin kuin ruhtinaskin, nenäliinat taskustaan ja pitivät niitä silmiensä edessä.
"Mikä tappio", lausui ruhtinas, kun oli hetkinen kulunut sanattomassa tuskassa, "mikä korvaamaton tappio valtiolle! Mistä löytyy mies, joka kantaa vihreätäpläisen tiikerin tähteä kahdellakymmenellä napilla yhtä arvokkaasti kuin minun Sinnoberini? Henkilääkäri, kuinka saatoitte antaa tuon miehen kuolla! Kertokaa, kuinka se tapahtui, kuinka se saattoi tapahtua! Mikä oli syynä? Mihin tuo oivallinen mies kuoli?"
Henkilääkäri tarkasti pikku miestä hyvin huolellisesti, koetteli monesta kohdasta entistä valtimoa, silitti päätä, rykäisi ja alkoi:
"Armollisin herrani! Jos tyytyisin uiskentelemaan vain pinnalla, sanoisin, että ministeri on kuollut täydelliseen hengen puutteeseen, että tämän hengenpuutteen on aiheuttanut mahdottomuus hengittää, ja että tämä mahdottomuus taas on johtunut siitä nesteestä, siitä humorista, johon ministeri putosi. Voisin sanoa, että ministeri siis kuoli humoristisen kuoleman. Mutta olkoon minusta kaukana se pintapuolisuus, kaukana minusta halu selittää typerien ruumiillisten periaatteiden avulla sellaista, mikä saa luonnollisen, järkkymättömän perustansa vasta puhtaasti henkisellä alalla. — Armollisin ruhtinaani, vapaa olkoon miehen sana! Ministerin kuoleman alkusyynä oli vihreätäpläisen tiikerin ritarimerkki kaksinekymmenine nappeineen!"
"Kuinka", huudahti ruhtinas katsellen henkilääkäriä vihasta säihkyvin silmin, "kuinka! Mitä te puhutte? Vihreätäpläisen tiikerin ritarimerkki, jota autuas vainaja kantoi niin perin miellyttävästi, niin erinomaisella arvokkuudella valtion hyväksi, — sekö kuoleman syynä? Todistakaa se minulle, vai mitä sanotte siitä te, kamariherrat?"