— Eteenpäin, ajakaa eteenpäin! — huudahtaa neiti Scuderi maltittomana ajurille, joka taitavalla ja rivakalla käänteellä pakoittaa väkijoukon tekemään tietä, ja vaunut pysähtyvät aivan Cardillacin talon oven eteen. Neiti Scuderi huomaa samassa Desgraisin ja hänen jalkainsa juuressa nuoren kauniin tytön, joka tukka hajallaan, puolialastomana, kasvot tuskan ja epätoivon vääristäminä syleilee hänen polviansa ja huutaa sydäntä särkevällä äänellä: — Hän on viaton, hän on viaton!

Turhaan koettavat Desgrais ja hänen miehensä irroittaa häntä ja nostaa hänet maasta. Vihdoin tarttuu eräs voimakas, raaka mies kömpelöillä käsillään onnettomaan tyttöön, irroittaa hänet väkivallalla Desgrais'ista, kompastuu ja päästää tytön irti, joka kaatuu kivisiä portaita vasten jääden näennäisesti kuolleena makaamaan kadulle. Kauemmin ei neiti Scuderi voinut pidättyä.

— Kristuksen nimessä, mitä on tapahtunut, mitä täällä on tekeillä? — huudahtaa hän, avaa nopeasti vaununoven ja astuu kadulle.

Kunnioittavasti väistyy väkijoukko tämän arvokkaan naisen tieltä. Nähdessään kahden säälivän naisen nostavan tyttöä kadulta, asettavan hänet portaille ja valelevan hänen otsaansa kylmällä vedellä, lähestyy neiti Scuderi luutnantti Desgraisiä ja toistaa kiivaalla äänellä äskeisen kysymyksensä.

— Täällä on tapahtunut kauhea teko, — vastaa Desgrais, — René Cardillac löydettiin tänä aamuna murhattuna tikariniskulla. Hänen kisällinsä Olivier Brusson on murhaaja. Hänet vietiin juuri vankilaan.

— Ja tuo tyttö…? huudahti neiti Scuderi.

— … on Madelon, Cardillacin tytär, — jatkoi Desgrais. — Tuo kurja mies oli hänen sulhasensa. Nyt itkee tyttö ja vakuuttaa vakuuttamistaan, että Olivier on viaton, aivan viaton. Itse asiassa tietää tyttö rikoksen ja minun täytyy korjata hänetkin tutkintovankilaan!

Näin sanoen heitti Desgrais tyttöön ilkeän, vahingonilosta välähtävän silmäyksen, joka saattoi neiti Scuderin vapisemaan.

Tyttö alkoi samassa hengittää heikosti, mutta jäi edelleen makaamaan äänettömänä, liikkumattomana ja suljetuin silmin. Poliisimiehet epäröivät, mitä hänelle tehdä, kantaako hänet taloon vaiko antaa maata, kunnes hän tulisi tuntoihinsa.

Syvästi liikutettuna ja kyynelsilmin katseli neiti Scuderi tätä viatonta enkeliä, ja hän kauhistui mielessään ajatellessaan, että tuo tyttö joutuisi Desgrais'in ja hänen apuriensa käsiin. Portailta kuului nyt raskaita askelia, sieltä kannettiin Cardillacin ruumista. Nopean päättäväisesti huudahti neiti Scuderi: