Hetken ajan kuului omituista laulua, surinaa ja mutinaa, joka häipyi suureen avaruuteen.

Nyt kohosi Maria ikäänkuin korkeilla laineilla yhä korkeammalle ja korkeammalle — yhä korkeammalle ja korkeammalle — yhä korkeammalle ja korkeammalle —.

14. luku.

LOPPU.

Prr — puh! kuului.

Maria putosi mittaamattomasta korkeudesta. Sepä vasta oli menoa!
Mutta samassa avasi hän silmänsä.

Hän makasi sängyssään, oli suuri valoisa päivä. Äiti seisoi hänen vieressään ja sanoi samassa:

"Mutta kuinka saatat nukkua näin kauan, aamiainen on katettu jo kauan sitten!"

Te ymmärrätte toki, kunnioitettu yleisö, että Maria, joka oli aivan päästään pyörällä kaikesta ihmeellisestä, mitä hän oli nähnyt, oli lopuksi nukahtanut Mantelisokurilinnan saliin ja että murjaanit tai hovipojat taikka ehkäpä oikein itse prinsessat olivat kantaneet hänet kotiin ja panneet sänkyyn.

"Oi, äiti, rakas äiti, et voi uskoa missä kaikessa nuori herra Drosselmeier on kuljettanut minua yöllä, ja mitä kaikkea kaunista minä olen saanut nähdä!"