Sitten kertoi hän kaikesta melkein yhtä tarkasti kuin minä juuri olen kertonut, ja äiti katseli häntä aivan hämmästyneenä.
Kun Maria lopetti, sanoi äiti:
"Sinä olet nähnyt pitkän ja aika kauniin unen, rakas Maria, mutta heitä nyt kaikki tuollainen mielestäsi."
Maria väitti itsepäisesti, ettei hän ollut uneksinut, vaan nähnyt kaikki todellisuudessa. Silloin äiti saattoi hänet lasikaapille, otti esiin Pähkinänrusentajan, joka tavallisuuden mukaan oli kolmannella hyllyllä, ja sanoi:
"Miten voit sinä, hupsu tyttö, kuvitella mielessäsi, että tämä nürnbergiläinen puunukke saattaisi elää ja liikkua?"
"Mutta, rakas äiti", lausui Maria, "minähän tiedän vallan hyvin, että
Pähkinänrusentaja on nuori herra Drosselmeier Nürnbergistä, setä
Drosselmeierin veljenpoika."
Silloin purskahtivat sekä lääkintäneuvos että lääkintäneuvoksetar heleään nauruun.
"Voi", jatkoi Maria melkein itkien, "nyt sinä päällepäätteeksi naurat minun Pähkinänrusentajalleni, rakas isä, ja kumminkin on hän puhunut niin hyvää sinusta, sillä kun me saavuimme Mantelisokurilinnaan, ja hän esitteli minut sisarilleen, prinsessoille, sanoi hän, että sinä olet sangen kunnioitettava lääkintäneuvos!"
Nauru tuli yhä äänekkäämmäksi. Myöskin Louisa, niin, vieläpä Fritzkin yhtyivät siihen.
Silloin kiiruhti Maria viereiseen huoneeseen, otti kiireesti pienestä laatikosta Hiirikuninkaan seitsemän kruunua ja ojensi ne äidille sanoen: