— Niin on, herra Berkow, ja minä pelkään, ettemme voikaan vastustaa kapinaa. Kolmen vuorityömiehen vangitseminen on tällä kertaa siihen ainoana syynä; mitä jos se poistettaisiin —
— Niin he kohta etsisivät toisen syyn — keskeytti hänen Artturi, ja näytetty pelko saattaisi heidät perin hillittömiksi. Emme saa näyttää heikkoutta eikä pelkoa, muuten viime lopussa joudumme hukan perille. Seuraukset ennustelin kyllin, panettaissani kiini ne kolme miestä, mutta tuommoista rohkeutta vastaan ovat kovat kourat välttämättömät. Vangit ovat kiini pidettävät kunnes sotaväki saapuu.
Tirehtööri peräytyi ja Sihvonen nostatti olkapäitään; he olivat tulleet tuntemaan isäntänsä sen verran että tiesivät, ettei auttanut väitellä tämmöistä äänenlaatua vastaan.
— Enpä näekään Hartosta heidän joukossaan, sanoi Artturi yli-insinöörille. Hän tavallisesti on ensimäinen melussa ja metelissä; tänäpänä hän näyttää vaan kiihottaneen lauman hyökäykseen ja sitte menneen tiehensä. Häntä ei näy missään.
— En ole nähnyt häntä nyt neljännes-tuntiin, vastasi yli-insinööri mietteellisesti. Kunhan vaan ei keksisi jotakin uutta hälinää. Te kutsuitte vahdit pois konerakennuksista.
— Totta kaiketi! Ne harvat miehet, mitkä meillä ovat, me tarvitsemme paremmin täällä kotona, ja sittekuin kaivokseen mentiin väkisin, purnu ja koneet ovat suojatut. He eivät voi niille mitään, tuhoamatta omia tovereitaan, jotka ovat siellä alhaalla.
— Kun vaan semmoinen johtaja ottaisi sen ajatellakseen? sanoi insinööri epäillen. Artturin otsa synkistyi.
— Sen toki uskon! Hartonen on hillimätön, onpa raivokaskin kun suuttuu, mutta konna hän ei ole, ja mitä nyt tarkoittelette, olisi konnantekoa. Hän tahtoi hävittää koneet estääkseen kaivoksiin pääsemästä, ja kun ei kauemmin voinut sitä estää, minkä vuoksi luulette siis hänen noin hurjamaisesti hyökänneen asumuksia hätyyttämään. Ei suinkaan hän tehnyt sitä jättääkseen isäänsä ja tovereitaan turmioon. Hän tahtoi peräyttää annetut käskynsä, ja vasta kun näki, että olimme häntä estämään ennättäneet, puhkesi hän raivoon pahoin käynneestä hankkeestaan. Ainoastaan lähtönsä kaivoksiin on meille koneet pelastanut. Niihin ei koske kukaan, niin kauan kuin purnumestari ja ne muut ovat kaivoksessa, ja sentähden nyt myrsky kääntyy tänne. Minä menen pihalle ja koetan heitä hillittää.
Herrat olivat viime viikoilla tottuneet näkemään, kuinka heidän isäntänsä tämmöisissä tapauksissa ryhtyi toimeen suurimmalla nerolla ja omasta vaarasta huolimatta, mutta nyt kuului joka kulmalta rukouksia ja muistutuksia; jopa yhdistyi yli-insinöörikin tällä kertaa muihin, ja Sihvonen, joka luuli tietävänsä kenenkä puheista tässä parasta apua olisi, kääntyi Eugeniaan, joka seisoi miehensä rinnalla.
— Älkää salliko sitä, armollinen rouva! Vaan ei tänä päivänä — tänä päivänä vaara on suurempi kuin yhtenäkään edellisenä. Väestö on hirmuisesti vihoissaan ja Hartonen koittaa viimeisiä keinojaan; älkää päästäkö häntä menemään.