— Ja sinä kiellät siis minulta kaiken tiedon asioistasi?
— En toki kielläkkään — jos sitä haluat.
Eugeniassa näkyi hetkisen aikaa sisällinen taistelu.
— Sinä olet hyljännyt työmiesten vaatimukset, vaiko et? sanoi hän viimein.
— Minä olen myöntänyt mitä niistä on käynyt myöntäminen ja mitä väestö itse on pyytänyt.
Hartosen ylellisistä vaatimuksista oikeastaan ei ansaitsekaan puhua; ne vaan tarkoittavat kaiken kurin kumoamista, vallattomuuden aikaan saamista, ja ovat suorastaan loukkaavaiset. Hän tuskin olisi juljennutkaan niitä esitellä, jollei olisi tiennyt, että minulta tässä taistelussa koko oloni joutuu vaaraan.
— Ja mikä joutuu vaaraan? kysyi Eugenia, hengen ahdistuksessa pelvosta. Omaisuutesiko?
— Vielä enemmän — eloni ja oloni!
— Etkö aio antaa myöten?
— En!