»Pidin pergamenttia taas kuumuutta lisättyäni tulen ääressä; mutta mitään ei tullut näkyviin. Ajattelin, että ehkäpä lika aiheutti epäonnistumisen, ja siis huolellisesti huuhdoin pergamenttia lämpimällä vedellä ja niin tehtyäni pistin sen paistinpannuun pääkallopuoli alaspäin ja asetin pannun puuhiilillä kuumennetulle hellalle. Muutamien minuuttien kuluttua, kun pannu oli läpeensä kuumentunut, otin liuskan pois ja kuvaamattomaksi ilokseni huomasin siinä muutamissa paikoissa pilkkuja, jotka tarkastaessani huomasin riveihin järjestetyiksi numeroiksi. Pistin sen uudelleen pannuun ja annoin jäädä siihen vielä minuutiksi. Kun otin sen pois, niin se oli aivan tällainen.»
Tässä Legrand, joka oli uudelleen lämmittänyt pergamentin, ojensi sen minun nähtäväkseni. Seuraavat merkit, hyvin karkeasti punaisella musteella kirjoitetut, olivat pääkallon ja vuohen välillä.
53±±+305))6*;4826)4±.)4±);806*;48+8§60))85; 1±(;:±*8+83(88)5*+;46(;88*96*?;8)*±(;485);5*+2: *±(;4956*2(5*4)8§8*;4069285);)6+8)4± ±;1(±9; 48081;8:8±l;48+85;4)485+528806*81(±9;48;(88;4(± ?34;48)4±;161;:188;±?;
»Mutta», sanoin minä ojentaen liuskan takaisin, »tämä on yhtä pimeätä kuin ennenkin. Vaikka kaikki Golcondan jalokivet annettaisiin tämän arvoituksen ratkaisemisesta, niin aivan varmasti ne jäisivät minulta saamatta.»
»Ja kuitenkaan», sanoi Legrand, »ratkaisu ei ole lainkaan niin vaikea kuin voi näyttää näin ensimmäisellä hätäisellä silmäyksellä. Nämä numerot, niinkuin on helppo arvata, muodostavat kirjaimia — se on, ne sisältävät tarkoituksen. Mutta siitä, mitä Kiddistä tiedetään, en voinut ajatella, että hän olisi mies, joka kykenisi laittamaan mitään vaikeita salakirjoituksia. Olin heti selvillä, että tämä oli niitä helpoimpia — sellainen kuitenkin, jota merimiehen karkean älyn oli aivan mahdotonta ratkaista ilman avainta.»
»Ja sinä sen todellakin ratkaisit?»
»Helposti! Olen ratkaissut kymmenentuhatta kertaa vaikeampiakin. Olosuhteet ja eräänlainen luontainen taipumus ovat johtaneet minun mielenkiintoni tällaisiin arvoituksiin, ja saattaa hyvin epäillä, tokko inhimillinen äly voi laatia sellaista arvoitusta, jota ei inhimillinen äly tarpeeksi uutterana voisi ratkaista. Niin, kun kerran olin päässyt selville, että merkit kuuluivat yhteen ja olivat luettavia, en tuhlannut ajatustakaan pelkkään selittämisvaikeuteen.
»Tässä tapauksessa — niinkuin kaikissa salakirjoitustapauksissa — ensimmäinen seikka on merkkien kieli: ratkaisun periaatteet näet, mikäli varsinkin on kysymys yksinkertaisemmista merkeistä, riippuvat kielen laeista ja muuttuvat sen mukaan. Yleensä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kokeilla (mahdollisuuksiin nojaten) jokaista kieltä, minkä osaa ja mikä tuntuu sopivan ratkaisuun, kunnes oikeaan tulokseen on päästy. Mutta tämän salakirjoituksen kaikki vaikeudet hälvensi tuo nimikirjoitus. 'Kidd'-nimen sanaleikki ei ole mahdollinen missään muussa kielessä kuin englannissa. Ilman tätä asianhaaraa olisin aloittanut yritykseni espanjalla tai ranskalla, sillä luonnollisinta olisi ollut, että Espanjan meren rosvo olisi käyttänyt niitä kieliä. Näin ollen pidin varmana, että salakirjoitus oli englantia.
»Huomaat, että sanojen välillä ei ole mitään eroa. Jos eroja olisi ollut, niin juttu olisi ollut suhteellisen helppo. Siinä tapauksessa olisin aloittanut vertailemalla ja analysoimalla lyhyitä sanoja ja jos olisi sattunut yksikirjaiminen sana (esimerkiksi a tai J), niin olisin pitänyt ratkaisua varmana. Mutta kun mitään välejä ei ollut, pyrin ensityökseni toteamaan, mitkä kirjaimet esiintyivät useimmin ja mitkä harvimmin. Laskettuani kaikki laitoin tällaisen taulukon:
Merkkiä 8 on 33
; » 26
4 » 19
± ja ) » 16
* » 13
5 » 12
6 » 11
+ ja 1 » 8
0 » 6
9 ja 2 » 5
: ja 3 » 4
? » 3
§ » 2
— ja. » 1.