»Siis meillä on kokonaista kymmenen tärkeätä kirjainta selvillä, ja olisi hyödytöntä enää jatkaa ratkaisun yksityiskohtia. Olen sanonut tarpeeksi vakuuttaakseni sinua, että tämän kaltaiset salakirjoitukset ovat helposti ratkaistavia, ja antaakseni sinulle näytteen niiden järjenmukaisesta ratkaisemisesta. Mutta saat olla varma, että tämä salakirjoitusnäyte kuuluu kaikkein helpoimpiin. Mitäpä tässä muuta kuin antaa täydellinen käännös pergamentin merkeistä. Tässä se on:
»A good glass in the bishop's hostel in the devil’s seat forty-one degrees and thirteen minutes northeast and by north main branch seventh limb east side shoot from the left eye of the death’s-head a bee line from the tree through the shot fifty feet out.» (Hyvä lasi piispanmajassa paholaisen istuimella neljäkymmentäyksi astetta ja kolmetoista minuuttia pohjoisluoteeseen päärunko seitsemäs oksa itäpuolella pistä läpi pääkallon vasemman silmän mehiläisen tietä puusta viisikymmentä jalkaa.)
»Mutta», sanoin minä, »arvoitus näyttää yhtä pahalta kuin ennenkin. Mitenkä on mahdollista saada selville kaikesta tästä hölynpölystä — paholaisen istuin', 'pääkallo' ja 'piispanmaja'?»
»Myönnän kyllä», vastasi Legrand, »että aluksi juttu näyttää ihan sotkuiselta. Ensitöikseni koetin jakaa lauseet, niinkuin kirjoittaja on tarkoittanut.»
»Tarkoitatko pilkuttamista?»
»Jotakin siihen tapaan.»
»Mutta miten se oli mahdollista?»
»Ajattelin, että kirjoittaja tieten tahtoen oli jättänyt välit pois, jotta ratkaiseminen kävisi vaikeammaksi. No niin, mies joka ei ole liian älykäs, menee jokseenkin varmasti liian pitkälle. Kun hän kirjoittaessaan tuli kohdalle, joka olisi vaatinut välin tai välimerkin, niin hänelle tuli kiusaus tässä paikassa kirjoittaa merkkinsä tavallista lähemmäksi toisiaan. Jos vilkaiset käsikirjoitusta, niin helposti huomaat viisi sellaista kokoonahdettua paikkaa. Toimien tämän vihjauksen mukaan, jaoin kirjoituksen näin:
»Hyvä lasi piispanmajassa paholaisen istuimella neljäkymmentäyksi astetta ja kolmetoista minuuttia — pohjoisluoteeseen — päärunko seitsemäs oksa itäpuolella — pistä läpi pääkallon vasemman silmän — mehiläisen tietä puusta viisikymmentä jalkaa.»
»Tämäkään jako», sanoin minä, »ei paljon valaise».