»Minun on nyt juostava takaisin», hän virkkoi. »Isä ihmettelee, mitä minulle on tapahtunut.»
»Niin», sanoi Bridge ja antoi hänen mennä. Hän olisi ilomielin puhunut hänelle totta, mutta ei voinut tehdä sitä kavaltamatta Billyä. Hän oli kuullut kylliksi tietääkseen, että Francisco Villa oli siinä määrin raivostunut hänen omien sotilaittensa nenän edessä tapahtuneesta rohkeasta pankinrosvouksesta, että hän koettaisi millä hinnalla hyvänsä saada varkaan käsiinsä, jos vain saataisiin tietää, kuka hän oli.
Bridge oli mielessään täysin varma siitä, että oli menetellyt oikein sinä yönä, jolloin pankki ryöstettiin. Hän tiesi, että tyttö olisi ylistänyt hänen tekoaan ja että itse Graysonkin olisi menetellyt samalla tavoin, jos olisi joutunut samanlaisiin oloihin. Mutta jos hän olisi tunnustanut avustaneensa rosvoa pakoon, olisi hän pannut itsensä alttiiksi Villan vihalle ja samalla ilmaissut kuka rosvo oli. »Eikä se palauttaisi Brazosia Barbaralle», tuumi Bridge.
KAHDESKYMMENES LUKU
Barbara toimii
Ne vaquerot, jotka Grayson oli lähettänyt pohjoiselle laitumelle, palasivat vasta hämärissä. He tulivat tyhjin käsin ja hitaasti, sillä yksi heistä tuki hänen eteensä samaan satulaan sijoitettua haavoittunutta toveriaan. He ratsastivat suoraan konttoria kohti, jossa Grayson ja Bridge tarkastelivat muutamia senpäiväisiä tiliasioita; ja kun ensinmainittu näki heidät, rypistyi hänen otsansa, sillä hän arvasi kuulematta heidän kertomustaan, mitä oli tapahtunut.
»Ketkä sen tekivät?» hän tiedusti, miesten astuttua konttoriin, melkein kantaen haavoittunutta.
»Pesitan seurueeseen kuuluva joukkue», vastasi Benito.
»Saivatko he myöskin naudat?» kysyi Grayson.
»Saivat osan — suurimman osan ajoimme pois ja hajalleen. Näimme myös Brazosin.» Benito vilkaisi tuuheiden kulmakarvojensa alitse uuteen kirjanpitäjään päin.