»Missä?» kysäisi Grayson.
»Sillä ratsasti yksi Pesitan upseereista — eräs amerikkalainen. Tony ja minä näimme saman miehen Cuivacassa sinä yönä, jolloin pankin kassa varastettiin, ja nyt hän ratsasti Brazosilla.» Taaskin miehen silmät kääntyivät Bndgesiin päin.
Kerkeästi Grayson oivalsi meksikkolaisen viittauksen merkityksen, sitäkin suuremmalla syyllä, kun se oli sopusoinnussa niiden epäilysten kanssa, joita hän oli hautonut pankkirosvouksesta saakka.
Keskustelun aikana saapui tilanomistaja konttoriin. Hän, oli kuullut palaavien vaquerojen ratsastavan rancholle ja huomattuaan, etteivät he olleet tuoneet karjaa muassaan, tullut kuulemaan heidän uutisiaan. Uteliaisuuden kannustamana oli Barbara seurannut isäänsä.
»Kuulitteko, mitä Benito sanoi?» kysyi Grayson ranchon isännältä.
Viimeksimainittu nyökkäsi. Kaikkien katse kohdistui Bridgeen.
»No», ärähti Grayson, »mitä sanomista teillä on puolestanne? Olen epäillyt teitä koko ajan. Tiesin helkkarin hyvin, ettei Brazos ikinä karkaa itsekseen. Te ja se toinen Yhdysvalloista saapunut rosvo luulitte sommitelleenne koko jutun perin ovelasti, vai mitä? Muttei kyllä me —»
»Malttakaa hetkinen, malttakaa, Grayson!» keskeytti isäntä. »Antakaa herra Bridgelle tilaisuus selittää! Te esitätte häntä vastaan kovin raskaan syytöksen ilman erikoisen varmoja perusteita.»
»Ei siitä mitään!» huudahti Bridge hymyillen. »Olen aavistanut, että herra Grayson epäili minua osalliseksi pankkirosvoukseen. Mutta kukapa voi häntä siitä moittia? Mies, joka ei osaa ratsastaa, voi olla syypää mihin hyvänsä.»
Grayson murahti vihaisesti. Barbara astahti lähemmäksi Bridgeä. Hän itsekin oli ollut valmis epäilemään miestä noin tunti takaperin; mutta silloin ei Bridgeä oltu vielä syytetty. Kun hän nyt näki toisten liittyvän Bridgeä vastaan, riensi hän ahdistettua puolustamaan.