»Aiotko sallia, että herra Bridge ammutaan, lainkaan koettamatta pelastaa häntä?» kysyi tyttö.
»Emmehän me tiedä, ammutaanko hänet», vastasi tilanomistaja. »Jos hän on viaton, niin miksipä häntä rangaistaisiin? Jos hän on ollut osallisena Cuivacan pankin rosvoamiseen, niin hän sotalakien mukaan ansaitsee kuolemanrangaistuksen, sillä kenraali Villa pitää sitä valtiokavalluksena, niin on minulle kerrottu. Osa niistä varoista, joilla hänen hallituksensa oli hankittava sotatarpeita, oli siellä — se varastettiin ja luovutettiin Meksikon vihollisille.»
»Ja jos me sekaannumme asiaan, saamme Villan vastaamme», pisti Grayson väliin. »Hän ei nytkään ole kovin suopea amerikkalaisille. Vaikka tämä vintiö olisi veljeni, olisi minun luovutettava hänet viranomaisille.»
»Mutta, Jumalan kiitos», huudahti Bridge tulisesti, »ettei minun joutuessani Villan ammuttavaksi tarvitse kestää teidän sukulaisuutenne tuottamaa lisäharmia. Muutoin en olekaan niin kovin varma siitä, että Villa minut ampuu.» Niin sanoen hän pyyhkäisi lampun pöydältä, jota vasten hän oli nojannut, ja syöksähti lattian poikki ovelle.
Barbara ja hänen isänsä olivat seisoneet lähinnä ovea, ja kun tyttö oivalsi, että mies yritti rohkeasti karata vapauteen, sysäsi hän isänsä syrjään ja tyrkkäsi oven auki.
Silmänräpäyksessä oli Bridge ulkona, kuiskaten sivuuttaessaan tytön jäähyväisiksi: »Jumala siunatkoon teitä, herttainen tyttö!» Sitten ovi sulkeutui pamahtaen. Barbara kiersi avainta, veti sen pois lukosta ja viskasi sen pimeän huoneen toiseen päähän.
Grayson ja haavoittumattomat meksikkolaiset ryntäsivät pakenijan jälkeen, mutta lukossa oleva ovi sulki heidän tiensä. Ulos päästyään Bridge juoksi hevosten luokse, jotka seisoivat pää painuksissa, kärsivällisesti odottaen ratsastajiaan. Seuraavalla hetkellä hän oli yhden selässä ja kannustettuaan ratsuaan katosi pimeään yöhön, ajaen ruoskan sivalluksilla toisia hevosia edellään.
Kun Grayson ja meksikkolaiset olivat tunkeutuneet pienestä ikkunasta ulos konttorista, oli uusi kirjanpitäjä ehtinyt pois näkyvistä ja kuuluvista.
Tilanhoitajan ollessa satuloimassa hevostaan aikeissa lähteä useiden muiden etunenässä ajamaan takaa pakenijaa saapui isäntä hänen luokseen ja kosketti hänen käsivarttaan.
»Herra Grayson», hän sanoi, »en ole tahtonut milloinkaan sekaantua toimiinne, mutta nyt pyydän teitä luopumaan herra Bridgen takaa-ajosta. Olisin iloinen, jos hänen onnistuisi paeta. Barbara oli oikeassa — hän on Yhdysvaltain kansalainen kuten mekin. Me emme saa jättää häntä Villan emmekä kenenkään muunkaan meksikkolaisen murhattavaksi.»