Eddie tuli ovelle kuuntelemaan.
»Mitä haluat?» hän tiedusti. »Älä yritäkään juonitella. Olen kotoisin Shawneesta, Kansasista, eikä meikäläisiä hevillä petetä. Sinä et kykene huiputtamaan minua.»
Shawnee, Kansas! Eddie Shorter! Kaikki selvisi Billylle äkkiä.
»Vai olet sinä Eddie Shorter Shawneesta, Kansasista, niinkö?» huusi Billy. »Minäpä tunnen äitimuorisi, Eddie; ja jos minulla olisi sellainen muori kuin sinulla, en tuhlaisikaan aikaani täällä raatamassa rinnan teekujen kanssa. Mutta enhän minä sitä aikonut sanoa, vaan sitä, että minun on saatava tänne valoa. Rotan peijakkaat koettavat jyrsiä minulta housut yltäni ja senjälkeen kiipeävät syömään minua; sitten on Villa-miekkonen kiukuissaan.»
»Tunnetko äitimuorin?» kysyi Eddie, ja hänen äänessään oli kaihoisa sointu. »Pyh, et sinä häntä tunne — se on vain noita peijaamisjuoniasi. Sinä tahtoisit saada minut sinne voidaksesi sitten jollakin tavoin jymäyttää minua ja päästä karkuun; mutta siihen olen liian ovela.»
»Niin totta kuin elän, Eddie, tunnen äitisi», intti Billy. »Olin vanhempiesi talossa vain muutamia viikkoja sitten. Muistatko ikkunoiden välissä olevaa jouhilla täytettyä sohvaa? Muistatko pienellä, marmorilevyisellä pöydällä olevaa raamattua? Mitä! Entä Tigea? Niin, Tige sai surmansa; mutta äitimuorisi ja isäukkosi ovat elossa ja kaipaavat sinua takaisin luokseen.
— En välitä siitä, uskotko minua, poika, vai etkö; mutta äitisi oli minulle kovin hyvä, ja sinun on luvattava kirjoittaa hänelle ja sitten palata kotiin niin pian kuin voit. Ei kaikilla ole niin herttaista äitiä kuin sinulla, ja niiden, joilla on, pitää olla hyviä äidilleen.»
Lukitun oven takana alkoi Eddien leuka vapista. Hänen sydämeensä ja mieleensä tulvi suloisia muistoja avarasta sylistä, johon hän niin usein oli painanut päänsä, ja isosta, tukevasta kädestä, joka oli silittänyt hänen otsaansa ja punertavaa tukkaansa. Eddie nielaisi jotakin.
»Et kai sinä ilvehdi?» hän kysyi. Billy Byrne erotti, että hänen äänensä vapisi.
»En laske pilaa, poika», hän vakuutti. »Minä pahuksena minua oikein pidät — likaisena teekunako? Sinä ja minä olemme amerikkalaisia — enpä mieluisasti peijaa maanmiestäni tässä kirotussa hirtehismaassa.»