Barbara oli tänä iltana tullut konttoriin kyselemään Bridgestä tuntemattomalta mieheltä, jota hän piti hylkiönä ja rosvona — koska ei saanut lepoa kuulematta tietoja rakastetustaan. Billy jäykkeni. Häneen koski sydänjuuria myöten; mutta hän ei moittinut Bridgeä — kohtalo oli niin määrännyt. Ei hän myöskään moittinut Barbaraa siitä, että tämä rakasti Bridgeä. Olihan Bridge joka tapauksessa enemmän hänen kaltaisensa, oikein koulutettu miekkonen. Mutta hän itse oli vain sakilainen.
»Bridge selviytyi hyvin», hän virkkoi. »Eikä hänellä ollut mitään osuutta koko pankkiryöstössä. Sen suoritin minä. Hän ei tietänyt minun olevan kaupungissa, enkä minä tiennyt hänen olevan. Hän on rehdein mies maailmassa, on kuin onkin. Hän ajoi minua sinä yönä takaa ja ampui minua, pitäen minua — ja aivan oikein — rosvona, mutta tietämättä, kuka olin.
— Hän kaatoi hevoseni ja nähtyään, kuka olin, pakotti minut ottamaan sinun hevosesi ja pyrkimään pakoon, sillä hän tiesi, että Villan miehet nitistäisivät minut, jos saisivat minut kynsiinsä. Siitä et voi häntä moittia, ethän? Hän ja minä olimme hyviä kumppanuksia — hän ei voinut menetellä toisin. Hän se taivutti minut tuomaan hevosen takaisin. Nyt se kai on aitauksessa. Olin tuomassa sitä, kun jouduin kiinni. Nyt sinun on parasta mennä. Tämä ei ole sopiva paikka sinulle, ja minä en ole nukkunut niin pitkään aikaan, että olen kuolemaisillani nääntymyksestä.»
Hänen äänensä oli kylmä. Häntä näytti Barbaran seura ikävystyttävän, vaikka hänen sydämensä oli pakahtua rakkaudesta, johon hän ei luullut tytön vastaavan, ja hän olisi tahtonut katkoa siteensä ja pusertaa Barbaraa rintaansa vasten.
Nyt oli Barbaran vuoro loukkautua. Hän ojentautui suoraksi.
»Olen pahoillani siitä, että olen häirinnyt lepoasi», hän vastasi, ja poistui pää pystyssä. Mutta koko matkan astellessaan päärakennukseen hän hoki itsekseen: »Huomenna hänet ammutaan! Huomenna hänet ammutaan! Huomenna hänet ammutaan!»
NELJÄSKOLMATTA LUKU
Eddie sulkee silmänsä
Tunnin ajan Barbara Harding asteli edestakaisin kuistilla ylpeyden ja rakkauden kamppaillessa ylivallasta hänen sydämessään. Hän ei voinut sallia Billyn kuolla, sen hän tunsi. Mutta miten hän saisi miehen pelastetuksi.
Palvelusväen asunnosta kuuluva soitto ja nauru oli lakannut. Ranchossa nukuttiin. Joen vastaisella rannalla olevan matalan jyrkänteen rinnettä myöten ratsasti pieni joukkue äänettömästi kahlaamolle.