Hiipijät kiipesivät kuistin katolle ja lähestyivät avointa ikkunaa, jonka takana oli neiti Barbara Hardingin makuuhuone. Kuunneltuaan jonkun aikaa tunkeutui kaksi heistä huoneeseen. Viivyttyään siellä muutamia minuutteja he palasivat, viittoillen ulkona odottaneelle toverilleen harmistuneen ja pettyneen näköisinä.
He laskeutuivat maahan yhtä varovasti kuin olivat kiivenneetkin katolle ja palasivat hevosten luokse jääneiden miesten luokse. Siellä sukeutui matalaääninen neuvottelu, jonka kestäessä Barbara Harding ojensi vapisemattoman käden, joka ei lainkaan paljastanut hänen mieltään kalvavaa pelkoa, ja otti revolverin Eddie Shorterin sylistä. Eddie nukkui yhäti.
Taaskin varpaillaan tyttö palasi lattian poikki perähuoneeseen vievälle lukitulle ovelle. Avain oli lukossa. Hän kiersi sitä varovasti, pitäen samalla silmällä nukkuvaa vartijaa, revolverin piippu uhkaavasti ojennettuna häntä kohti.
Eddie Shorter liikahti ja pyyhkäisi kädellään kasvojaan. Barbaran sydän lakkasi sykkimästä, kun hän odotti, että mies avaisi silmänsä ja näkisi hänet. Mutta Eddie ei herännyt. Sensijaan hänen kätensä vaipui hervottomana sivulle, ja hengitys muuttui jälleen säännölliseksi.
Avain kiertyi lukossa hänen sormiensa hiljaa vääntämänä, salpa liukui meluttomasti syrjään, ja hän työnsi oven raolleen. Sisällä istuva Billy Byrne loi kysyvän katseen avautuvalle ovelle, ja kun hän tunsi tulijan, saivat hänen kasvonsa kummastuneen ilmeen. Mutta hän ei hiiskunut mitään, sillä tyttö oli varoittavasti nostanut sormen huulilleen.
Barbara meni nopeasti hänen luokseen ja kehoitti häntä nousemaan pystyyn, alkaen hypistellä hänen käsiänsä pidättävän nuoran solmua. Kerran hän keskeytti puuhansa ja kävi sulkemassa oven, joka oli jäänyt häneltä auki.
Kului viisi minuuttia — Barbara Hardingista ne tuntuivat hänen elämänsä pisimmiltä minuuteilta — ennen kuin solmut hellisivät. Mutta vihdoin nuora kirposi lattialle, ja Billy Byrne oli vapaa. Hän aikoi puhua, kiittää ja ehkä myöskin torua Barbaraa tästä harkitsemattomasta teosta, johon tyttö oli ryhtynyt hänen tähtensä. Mutta taaskin Barbara antoi vaikenemismerkin, kuiskasi: »Tule!» ja kääntyi ovelle.
Raottaessaan sitä vakoillakseen hän piti revolveria edessään, tähdäten sillä viereiseen huoneeseen. Mutta Eddie nukkui yhäti vähääkään aavistamatta, millaista kujetta hänelle tehtiin.
Barbara ja Billy lähtivät konttorin portaille vievälle ovelle; taaskin tyttö varoitti Billyä liikkumaan hiljaa, sillä hänen kävellessään olivat kannukset kilisseet. Hetkiseksi kääntyivät heidän katseensa poispäin Eddie Shorterista, ja kohtalo salli Eddien juuri sillä hetkellä herätä ja avata silmänsä.
Hänen katsettaan kohdannut näky oli niin yllättävä, ettei kansasilainen voinut hievahtaakaan sekunnin aikaan. Hän näki Barbara Hardingin revolveri kädessä auttavan rosvoa karkaamaan, ja niinä silmänräpäyksinä, jotka hämmästys piti Eddien liikkumattomana, hän näki myöskin toisen kuvan — äidillisen naisen pienessä maatalossa Kansasissa. Eddie tajusi, että tuo mies, tuo lainsuojaton, oli herättänyt hänessä kaipauksen ja päätöksen palata äidin armaaseen syliin. Lisäksi oli sama mies pelastanut hänen äitinsä pahoinpitelystä, ehkäpä kuolemasta.