Eddie sulki nopeasti silmänsä, ja hänen aivonsa työskentelivät kuumeisesti. Neiti Barbara oli aina ollut ystävällinen häntä kohtaan. Hänen poikamainen sydämensä oli sykähdellyt rakkaudesta Barbaraa kohtaan — se rakkaus oli tietystikin ollut toivotonta, poikamaista tunnetta. Tyttö tahtoi rosvon pääsevän karkuun. Eddie käsitti olevansa valmis tekemään, mitä hyvänsä neiti Barbara tahtoi, vaikkapa oman henkensä uhallakin.
Tyttö ja mies olivat ovella. Barbara työnsi Billyn edellään ulos, tähdäten itse revolverilla Eddie Shorteria, meni sitten perässä ja sulki oven Eddie Shorterin pitäessä silmiään kiinni ja rukoillessa, että Billy Byrnen karkaaminen onnistuisi hyvin.
Päästyään ulos ja konttorirakennuksen taakse Barbara ojensi revolverin
Billylle.
»Sinä tarvitset sitä», hän selitti hätäisesti. »Tuolla on Brazos — ota se! Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua, Billy!» Ja tyttö oli poissa.
Billy nielaisi jotakin. Hänen mielensä teki juosta Barbaran jälkeen ja sulkea hänet syliinsä. Mutta hän muisti Bridgen ja kääntyi huoahtaen kärsivällisesti odottavan Brazosin luokse. Verkkaisesti hän otti suitset maasta ja nousi satulaan. Yhtä huolettomasti kuin olisi päivänvalossa poistuva kunnioitettu vieras hän sitten ratsasti ranchon pihalta ja ohjasi hevosensa pohjoiseen päin joen vartta kiemurtelevaa tietä pitkin.
VIIDESKOLMATTA LUKU
Billy tulee takaisin
Billyn kadotessa pimeyteen pohjoista kohti käveli Barbara Harding hitaasti ranchon kuistille päin, samalla kun pienestä, sadan metrin päässä seisovasta hevos- ja miesryhmästä erosi kolme miestä, lähtien hiipimään häntä kohti, sillä he olivat kuutamossa nähneet hänet, kun hän erosi Billystä konttorin luona, suunnaten verkkaiset askeleensa päärakennukselle.
He pysyttelivät talon varjossa, kunnes tyttö oli kääntynyt nurkan taakse ja lähestyi kuistia. Sitten he juoksivat nopeasti hänen luokseen, ja kun hän alkoi nousta portaille, tartuttiin häneen takaapäin ja häntä kiskottiin taaksepäin. Hänen suulleen laskettiin käsi, ja häntä varoitettiin pysymään hiljaa.
Puolittain raahaten, puolittain kantaen miehet retuuttivat hänet odottavien tovereittensa luokse. Eräs kookas mies hypähti ratsunsa selkään, ja Barbara nostettiin satulanupille hänen eteensä. Sitten nousivat toisetkin satulaan ja seurue poistui yhtä hiljaa kuin oli tullutkin samaa tietä takaisin.