»Tarkoitan», selitti Bridge, »että jos lainkaan välitätte terveydestänne, laskeudutte heti hevosen selästä ettekä unohda maahan päästyänne pitää käsiänne päänne päällä. No, alkakaa kivuta!»
Rozales laskeutui ratsailta.
»Kääntykää selin minuun päin!» komensi amerikkalainen; ja toisen toteltua Bridge hyppäsi satulasta ja otti aseet hänen vyöltään. »Nyt saatte mennä, Rozales», hän sanoi, »ja jos vielä joskus saatte valtaanne amerikkalaisen, niin muistakaa, että säästin henkenne, vaikka olisin helposti voinut riistää sen — vaikka minun olisi ollut äärettömän paljon turvallisempaa surmata teidät.»
Meksikkolainen ei vastannut mitään, mutta hänen kasvojensa synkkä ilme ennusti pahaa ensimmäiselle gringolle, jonka kova onni saattaisi hänen käsiinsä. Hän pyörähti hitaasti ympäri ja lähti tallustelemaan takaisin Pesitan leiriin.
»Minä olen puolitiessä El Oroboon», mietti Bridge, »ennen kuin hän ennättää kertomaan Pesitalle, mitä hänelle on tapahtunut.» Sitten hän nousi satulaan ja ratsasti laaksoon, taluttaen Rozalesin hevosta jäljessään.
Hänen ei sopinut päästää hevosta irti liian aikaisin, sillä se olisi epäilemättä palannut leiriin ja joutunut siten kulkemaan Rozalesin ohitse, joka olisi ottanut sen kiinni. Ja Bridge tarvitsi aikaa ehtiäkseen hyvän matkan päähän El Oroboa kohti, ennenkuin Pesita saisi tietää hänen päässeen karkuun.
Bridgellä ei ollut aavistustakaan, miten Billylle oli käynyt, sillä Pesitan käskystä ei amerikkalaiselle oltu ilmoitettu mitään. Viimemainittu oli yhtäkaikki ollut hyvin huolissaan ystävänsä kohtalosta, sillä olihan tämä vapautensa ja henkensä menettämisen uhalla lähtenyt El Oroboon verivihollistensa keskuuteen.
Kaukana hänen takanaan taivalsi Rozales jurona jyrkkää vuoristopolkua ylöspäin, hautoen mielessään monenlaisia taidokkaita kidutustapoja, joita hän riemumielin käyttäisi ensi kerralla saatuaan jonkun gringon käsiinsä.
SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU
Eddie Shorter lähtee kotiin