Hän pysytteli piilossa keskiyöhön saakka, ja koko ajan virittelivät murehtijat haikeita valituksiaan. Sitten he menivät majoihinsa, ja kylässä vallitsi hiljaisuus.

Billy hiipi eteenpäin. Hän tarkasteli jokaista majaa kaipaavin, miettivin silmin. Mikähän niistä oli Barbaran säilytyspaikka? Miten hän voisi sen ratkaista? Mikään niistä ei näyttänyt sanottavasti lupaavammalta kuin toisetkaan. Hän oli pannut merkille, mihin niistä intiaanit olivat vetäytyneet levolle. Kolmeen hän ei ollut nähnyt kenenkään menevän. Niitä hänen siis olisi ensinnä tarkastettava.

Yö oli pimeä. Kuu ei ollut vielä noussut. Vain muutamat hiipuvat nuotiot loivat näyttämölle häilyvää, lepattavaa valoa. Billy Byrne ryömi pimennossa yhä lähemmäksi. Vihdoin hän oli aivan sen majan vieressä, jota hän oli päättänyt ensiksi tutkia.

Hän makasi hiljaa pitkän aikaa, jännittyneenä kuunnellen, kuuluisiko sisältä minkäänlaista ääntä. Mutta kaikki oli hiljaa. Hän ryömi ovelle ja pilkisti sisään. Sysimusta pimeys esti häntä näkemästä mitään.

Billy nousi pystyyn ja astui rohkeasti majaan. Jos kerran hän ei nähnyt siellä ketään, ei myöskään kukaan voinut nähdä häntä, kunhan hän vain oli oven sisäpuolella. Senvuoksi, Billy päätteli, hän olisi yhtä hyvässä asemassa kuin majassa mahdollisesti olevat vihollisetkin.

Hän meni varovasti lattian poikki, seisahtuen usein kuuntelemaan. Vihdoin hän kuuli kahinaa suoraan edestään. Hänen sormensa puristuivat revolverin ympärille, jota hän piti nuijan tavoin piipusta oikeassa kädessään. Billy ei halunnut nostattaa suurempaa hälyä kuin oli välttämätöntä.

Taaskin hän erotti ääntä samalta suunnalta. Se kuulosti hyvin samanlaiselta kuin pelästyneen naisen ähkäisy. Billy päästi hiljaisen murahduksen, onnistuneesti matkien saalista etsivää koiraa, jota on häiritty.

Uudelleen ähkäisy, ja sitten lausui sointuva naisääni: »Mene tiehesi!»
Sanat olivat englanninkieltä!

»Sst!» äänsi Billy hiljaa ja hiipi varpaisillaan ääntä kohti. Hänen ojennetut kätensä koskettivat pian ihmisolentoa, joka peräytyi, huudahtaen taaskin.

»Barbara!» kuiskasi Billy, kumartuen lähemmäksi.