Puolustajat ampuivat muutamia panoksia oven läpi. Sitten Bridge huomasi, että kiinalainen oli lakannut ampumasta.
»Mikä on vikana?» tiedusti Bridge.
»Kaikki lopussa», vastasi Sing, osoittaen panosvyötään.
Samassa viskasi meksikkolainen pyssynsä lattialle ja syöksyi huoneen vastaisella seinällä olevalle ikkunalle. Hänenkin ammuksensa olivat loppuneet, ja niiden mukana oli hänen rohkeutensakin mennyt. Pako tuntui hänestä ainoalta mahdolliselta keinolta.
Bridge ei koettanutkaan estää häntä. Myöskin hän olisi mielellään paennut; mutta hän ei voinut jättää Anthony Hardingia eikä uskonut vanhuksen kestävän pitkällistä pakoa jalkaisin.
»Myöskin sinun on parasta mennä, Sing», sanoi hän kiinalaiselle, lähettäen vielä yhden kuulan oven lävitse. »Enää et voi tehdä mitään, ja kenties ovat kaikki rosvot nyt tällä puolen — niin luulen. Te, pojat, olette taistelleet loistavasti. Toivoisin, että voisin antaa teille parempaakin kuin kiitokset; mutta muuta minulla ei ole, eikä Pesita jätä minulle edes senkään vertaa.»
»Mitäpä siitä», vastasi Sing herttaisesti. Sekuntia myöhemmin hän kiipesi ikkunasta uskollisen meksikkolaisen jäljessä.
Sitten rysähti ovi sisään, ja huoneeseen tuoksahti puolikymmentä rosvoa itse Pesitan seuraamina.
Bridge seisoi portaiden juurella, pitäen kivääriään nuijan tavoin piipusta, sillä hän oli juuri ampunut viimeisen panoksensa. Häntä odotti varma kuolema; mutta hän oli päättänyt myydä henkensä mahdollisimman kalliista hinnasta ja kuolla puolustaessaan Anthony Hardingia, rakastamansa tytön isää.
Pesita oivalsi amerikkalaisen asennosta, ettei tällä ollut enää panoksia. Hän löi syrjään erään rosvon pyssyn, joka oli ampumaisillaan Bridgeä.