YHDESNELJÄTTÄ LUKU
Billyn ja Pesitan loppuselvitys
Oli jo pimeä, kun pieni seurue alkoi jälleen satuloida ratsujaan. Se puuha keskeytyi äkkiä lannistavalla tavalla.
Billy oli koko ajan pitänyt joko kiinalaisen tai Bridgen vahdissa sillä taholla, jossa Rozalesin miehet väijyivät pimeässä poltellen savukkeitaan, ja juuri Bridgen karabiinin pamahdus ilmaisi amerikkalaisille, etteivät he vielä suinkaan olleet turvassa, vaikkakin raja oli vain puolentoista peninkulman päässä.
Ammuttuaan Bridge kääntyi satulassaan taaksepäin ja huusi toisille kehoittaen heitä laittautumaan rakennuksen turvaan.
»Heitä saapui pari sataa!» hän luikkasi. »Rientäkää suojaan!»
Billy ja Clark-veljekset hypähtivät ratsaille ja kiiruhtivat Bridgen luokse, joka syyti lyijyä hyökkäävän vihollisen riveihin. Mason ja herra Harding kiidättivät Barbaraa ranchorakennuksen epävarmaan turvaan.
Meksikkolainen seurasi heitä, ja Billy komensi Singin auttamaan toisia lujittamaan ovia ja ikkunoita, kun taas Billy ja Clark-veljekset torjuivat sillä aikaa rosvoja.
Peräytyen hitaasti ja ampuen yhtä mittaa he vetäytyivät talolle Pesitan joukkueineen edetessä varovasti heidän jäljessään. He olivat päässeet lähelle taloa, kun Bridge suistui satulasta. Clark-veljekset olivat laskeutuneet ratsailta ja taluttivat hevosiaan rakennukseen. Vain Billy huomasi, että hänen ystävänsä haavoittui.
Hetkeäkään empimättä hän solahti satulasta, juoksi maassa viruvan Bridgen luokse ja otti hänet syliinsä. Heidän ympärillään viuhui kuulia. Muuan ratsastaja nelisti edelle tovereistaan iskeäkseen gringot maahan.