»Mutta he eivät tule rajan tälle puolen», huomautti Harding.
»Washington ei salli heidän tehdä sitä.»
»Heidän on se tehtävä», ärähti Billy, »ja he tekevät sen saatuaan tietää, että täällä on joukko teekuja ulvomassa amerikkalaisen tytön ympärillä.»
»Te saatte surmanne», virkkoi Price Clark. »Te ette voi päästä rosvojen ketjun lävitse.»
»Jättäkää se minun huolekseni!» vastasi Billy. »Olkaa vain valmiit avaamaan tuo peräovi, kun käsken, ja sulkekaa se sitten nopeasti jälkeeni!»
Hän talutti viereisestä huoneesta hevosen ja nousi sen selkään.
»Ovi auki, pojat!» hän komensi. »Näkemiin.»
Price Clark tyrkkäsi oven auki. Billy painoi kannukset ratsunsa kupeisiin ja kyyristyi hevosen kaulaa vasten. Seuraavalla hetkellä hän oli kadonnut ovesta, ja räiskyvät pamahdukset ilmaisivat, että viholliset olivat huomanneet hänen rohkean tekonsa.
Pieni meksikkolainen hevonen kiiti kuin nuoli tasangolle. Kiväärien pauke oli vain omiaan lisäämään säikähtyneen eläimen vauhtia. Billy istui suorana satulassa, ohjaten ratsua vasemmalla kädellään ja käytellen revolveria täsmällisesti oikealla kädellään.
Hänen takanaan seisoi Barbara Harding ikkunassa pidättäen henkeään ikäänkuin lumottuna, kunnes Billy katosi pohjoiseen varhaisen aamuhetken hämärään. Sitten tyttö kääntyi, huokaisten väsyneesti, ja meni jälleen haavoittuneen Bridgen luokse, jonka päätä hän hautoi vilpoisella vedellä, samalla kun Bridge hoki kuumeisia houreitaan.
Nousevan auringon ensimmäiset säteet valaisivat taivasta. Pesitan joukkue järjestyi ratkaisevaan hyökkäykseen, ja piiritettyjen pienen ryhmän toiveet olivat hyvin vähäiset. Äkkiä alkoi lännestä päin kuulua lukuisan ratsujoukon kavioiden kapsetta.