»Tuolla hän on joka tapauksessa», vastasi neiti Harding. »Se on todellakin kummallista. En jaksa käsittää, mitä tekemistä amerikkalaisilla joukoilla on rajan tällä puolen.»
Pesitan miehet pyörsivät pakoon, mutta sitä ennen kannusti itse Pesita ratsunsa Billy Byrnen luokse.
»Kavaltaja!» kiljui rosvo. »Tämän tähden saat surmasi.» Ja hän ampui laukauksen suoraan amerikkalaista kohti.
Billy tunsi vihlaisevaa kipua vasemmassa käsivarressaan, mutta hänen oikea kätensä oli entisessä kunnossaan.
»Vertavuotavan Meksikko-paran puolesta!» huusi hän, ja ampui kuulan
Pesitan otsaan.
Mitä te sanoitte?» kysyi eräs upseeri, pysähdyttäen ratsunsa Billyn viereen.
Mutta Billy vain nauroi.
KAHDESNELJÄTTÄ LUKU
»Ensi suudelma»
Saattajanaan ratsujoukko, joka oli ahdistanut Villan retkeläisiä Meksikkoon ja jonka Billy oli sattumalta kohdannut, pääsi pieni seurue turvallisesti rajan yli Yhdysvaltain alueelle, jossa kaikki muut paitsi yksi huokasivat helpotuksesta.