»Tarvitsetteko ainekset?» hän kysyi.
»En ole mielelläni norkkona», selitti Billy; »mutta ehkäpä pääsen tekemään jotakin vastavuoroon vielä kerran, ja todella kaipaan sauhuja. Minut nähkääs pengottiin. Minulla ei ole mitään — ne vintiöt eivät jättäneet minulle ainoatakaan pyörylää.»
Billy kumartui nuotion reunoitse ottamaan tupakkaa ja paperia. Hänen ranteensa paljastui, ja teräksisten käsirautojen painama jälki näkyi selvästi tulen valossa. Metalli oli uponnut lihaan hänen hypätessään junasta.
Hänen toverinsa katse osui kielevään merkkiin. Miehen kulmakarvat kohosivat tuskin huomattavasti, mutta hän ei sanallakaan ilmaissut huomanneensa mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Miehet polttelivat useita minuutteja aloittamatta uudelleen keskustelua. Laulaja hyräili Servicen ja Kiplingin runojen otteita, palaten sitten jälleen Knibbsiin, joka ilmeisesti oli hänen suosikkinsa. Billy kuunteli omissa aatoksissaan.
»Oletteko menossa johonkin määrättyyn paikkaan?» hän tiedusti, kun toinen hetkeksi keskeytti hyräilynsä.
»Etelään tai länteen», vastasi toinen »En minnekään erityisesti — kaikki paikat ovat minusta sopivia, kunhan ne vain eivät ole pohjoisessa eivätkä idässä.»
»Samat sanat», äänsi Billy.»
»Vaelletaan sitten yhdessä»,, ehdotti runoniekka. »Nimeni on Bridge.»
»Ja minun on Billy. Kättä siitä!» Ja Billy ojensi kätensä.