»Mitäs nyt teemme?» kysyi Bridge.
»Lähdetään samoamaan», ehdotti Billy.
Bridge nousi seisomaan ja venytteli itseään. »Kun jalkain alla polttaa maa, siis pystyyn, kelpo mies!» hän hyräili.
Billy kokosi ruoan tähteet ja kietoi ne kahteen yhtä isoon kääröön, ojentaen niistä toisen Bridgelle.
»Jaetaan taakka», hän selitti. »Ja kas tässä, juo loppu maito! Minä tarvitsen astiaa.»
»Mitä aiot sillä tehdä?» tiedusti Bridge.
»Vien sen takaisin», sanoi Billy. »‘Muori' vain lainasi sen minulle.»
Bridge kohotti kulmakarvojaan hieman. Hän oli sittenkin erehtynyt. Talossa tervehti emäntä heitä ystävällisesti, kiitti Billyä siitä, että tämä oli tuonut takaisin hänen astiansa — jota, jos totuus tiedettäisiin, hän ei ollut odottanut enää näkevänsä — hän antoi heille kummallekin kourallisen paksuja, muheita, kullanruskeita leivoksia, joiden päällä oli sokerikuori.
Heidän vaeltaessaan eteenpäin Bridge huoahti. »Ei mikään koko maailmassa ole hyvän naisen vertaista», hän virkkoi.
»'Muorin' vaiko Penelopen?» kysäisi Billy.