»Jommankumman tai molempien», vastasi Bridge. »Minulla ei ole
Penelopea, mutta oli kovin oivallinen 'muori'.»
Billy ei vastannut mitään. Hän ajatteli räyhäävää, tihrusilmäistä naista., joka oli synnyttänyt hänet maailmaan. Se muisto ei suinkaan ollut hupainen. Hän koetti pyyhkäistä sen mielestään.
»Bridge», hän sanoi äkkiä ja aiheettomasti pyrkiessään vaihtamaan puheen. »Se on kummallinen nimi. Olen kuullut puhuttavaa Bridgeseistä ja Bridgereistä, mutta en koskaan Bridgelstä.
»Sen nimen sain eräältä kumppanilta pohjoisessa Yukonin varsilla. Käytin joskus sellaisia sanoja, joita hän ei ollut ennen kuullut, minkä vuoksi hän antoi minulle nimen 'The Unabridged’ [»Täydellinen sanakirja». — Suom.]. Mutta se oli liian pitkä, ja toverit lyhensivät sen Bridgeksi, ja sitä minusta käytettiin. Sen jälkeen se on ollut minulla aina, eikä minulla nyt enää olekaan muuta. Itsekin ajattelen jo itseäni Bridgenä. Se on hullunkurista, eikö olekin?»
»Kyllä», myönsi Billy, ja siihen se puhe loppui. Hänen mieleensäkään ei pälkähtänyt tiedustaa kumppaninsa oikeata nimeä, yhtä vähän kuin Bridge oli udellut hänen nimeään tai menneisyyttään. Maantien ohessa nuotiolla nukkuvien ja tyhjässä tomaattipurkissa ruokansa keittävien ihmisten siveyskäsitteet eivät hyväksy niin nenäkästä tunkeilua.
Useita päiviä jatkoi pari huolettoman verkkaista vaellustaan Kansas Cityä kohti. Kerran he ajoivat muutamia penikulmia tavarajunassa, mutta enimmäkseen he tyytyivät iloisina tallustamaan pölyisiä teitä pitkin. Yhä edelleen Billy 'haali muonaa', kun taas Bridge silloin tällöin katkaisi yksitoikkoisuuden jollakin laulunpätkällä.
»Sinä osaat niitä niin paljon», huomautti Billy eräänä iltana heidän poltellessaan tupakkaa tiellä, »että luulisin sinun kykenevän itsesikin niitä sepittämään.»
»Olen koettanut», myönsi Bridge, »mutta minun säkeissäni tuntuu aina olevan jotakin vikaa — ne eivät tunkeudu sydämeesi — niistä puuttuu jumalallista innoitusta. Alku saattaa olla varsin hyvä ja paikallaan, mutta loppu ei tule sellainen, jollaista en itse ole odottanut ja jollalta en halua.»
»Muistatko niistä yhtään?» kysyi Billy.
»Kirjoitin yhden muutamasta järvestä, jonka rannalla kerran majailin», virkkoi Bridge aatoksissaan, »mutia en muista siitä muuta kuin yhden säkeistön.»