»Olen kerran nähnyt nyrkkeilyottelun», tunnusti Billy.
Sen päivän aattona, jona he olivat laskeneet saapuvansa Kansas Cityyn, ansaitsi Billy ruokatarpeita erään pikku kaupungin ravintoloitsijalta suorittamalla hänelle joitakuita vähäisiä töitä. Billyn saamat tavarat oli kääritty Kansas Cityn »Starin» vanhaan numeroon.
Leiripaikalle saavuttuaan Billy sysäsi käärön Bridgelle, joka kunniakkaan hovirunoilija-asemansa lisäksi oli samalla kokki. Sitten Billy poistui läheiselle joelle pesemään käsistään ja kasvoistaan kunniallisen työn tahrat ja hien.
Kun Bridge aukaisi käärön ja levitti sanomalehden eteensä, kiintyi hänen huomionsa erääseen uutiseen — aluksi vain sattumalta; mutta pian hän luki sitä, unohtaen kaiken muun. Lukemisen aikana hänen kulmakarvansa vuoroin kohosivat huomattavan korkealle, vuoroin painuivat syviin ryppyihin. Silloin tällöin hän nyökkäsi tietävän näköisenä. Lopuksi hän vilkaisi Billyyn, joka juuri nousi seisomaan peseydyttyään puhtaaksi.
Hätäisesti repi Bridge sanomalehdestä uutisen, joka oli kiinnittänyt hänen mieltään, käänsi sen laskoksiin ja pisti sen taskuunsa — hän ei ollut ehtinyt silmäillä sitä läpi ja halusi säilyttää sen lukeakseen sen tarkoin myöhemmin sopivassa tilaisuudessa.
Sinä iltana Bridge istui kauan, tarkastaen Billyä puolittain suljettujen silmäluomiensa välitse, ja hänen katseensa siirtyi usein toisen ranteessa näkyvään punertavaan renkaaseen, mutta mitä hänen päässään lieneekään liikkunut, hän piti sen kaiken omana tietonaan.
Oli keskipäivä, kun pari laiskasti asteli Kansas Cityyn. Billyllä oli taskussaan dollari — kokonainen aarre. Hän oli ansainnut sen auttamalla muuatta autoilijaa nostamaan vaununsa ojasta.
»Me saamme upean aterian», oli hän kehaistut Bridgelle, »ja nukkua vuoteessa vain oppiaksemme tuntemaan kuinka paljoa suloisempaa on nukkua ulkosalla tumman taivaan ja tuikkivien tähtösten alla.»
»Sinähän olet Lucullus, Billy», huomautti Bridge.
»En tiedä, mitä se sana merkitsee», vastasi Billy, »mutta jos se on jotakin sellaista, mitä minun ei pitäisi olla, niin otaksuttavasti olen.»