Billy toisti säkeet puoliääneen. Ne jossakin määrin uudistivat hänen luottamustaan Bridgeä kohtaan.
»Pidätkö niistä?» kysyi viimemainittu.
»Kyllä», vastasi Billy. »Ovatko nekin Knibbsin?»
»Eivät; ne ovat Servicen. Ja nyt lähdetään syömään. Mentäisiinkö Midland-hotelliin?» Ja hän naurahti pikku pilalleen, mennen edellä kadulle.
Oli myöhäinen iltapäivä. Aurinko oli jo laskenut; mutta vielä oli liian aikaista lamppujen sytyttämiseksi. Bridge opasti Billyn erääseen ruokalaan, jossa mies saisi syödä kunnolleen ja puhtaalta lautaselta viidelläkolmatta sentillä. Billy oli pitänyt silmänsä auki, vilkuillen etsiviä. He eivät olleet sivuuttaneet ainoatakaan virkapukuista poliisia — se olisi ratkaiseva koe, mietti hän — jollei Bridge aikonut pistäytyä poliisikamarissa kaikessa hiljaisuudessa ja järjestää niin, että Billy siepattaisiin makuulta.
Heidän saavuttuaan pienen, alakerrassa sijaitsevan ravintolan ovelle, viittasi Bridge Billyä laskeutumaan edellä portaita myöten. Hän itse pysähtyi silmänräpäykseksi porrasten yläpäähän ja katsahti ympärilleen. Samassa astui eräs mies esiin kadun vastaisella puolella olevan porttikäytävän varjosta.
Jos Bridge näki miehen, ei hän ainakaan ilmaissut sitä millään merkillä, vaan asteli huolettomasti Billyn jäljessä ruokalaan.
KUUDES LUKU
Bridgen koetus
Heidän astuttuaan sisälle etsi edelläsaapunut Billy vapaan pöydän. Mutta kun hän oli ripustamaisillaan lakkinsa naulaan ja istuutumaisillaan, nykäisi Bridge häntä kyynärpäästä.