— Pidin niitä ihmisiä, jotka liikkuvat suppean piirini ulkopuolella, 'alhaisena roskaväkenä'. Minä säälin heitä ja vilpittömästi nyt luulen sydämeni sisimmässä sopukassa uskoneeni, että he olivat toista maata kuin minä ja että heidän sielunsa, jos heillä sitä oli, olivat jotenkin samalla tasolla, kuin eläinten sielu.
— Silloin en olisi voinut nähdä sinussa ihmistä sen enempää kuin sinä olisit voinut nähdä sitä minussa. Senjälkeen olen oppinut paljon, vaikka yhä pidänkin kiinni muutamista entisistä uskonkappaleistani — uskon, etteivät kaikki ihmiset ole yhdenvertaisia; ja tiedän, että suunnattomasti suurempi osa on heistä sellaisia, joiden kumppanina en tahtoisi olla, kuin sellaisia, joiden kumppanina tahtoisin olla.
— Se seikka, että joku puhuu äidinkieltään paremmin tai on lukenut enemmän ja muistaa lukemansa tarkemmin kuin joku toinen, tekee hänet paremmaksi vain siinä suhteessa. En pidä sinua huonompana silti, ettet osaa lausua Browningia etkä Shakespearea — merkitystä on vain sillä, että osaat samoin kuin minäkin antaa arvon Servicelle, Kiplingille ja Knibbsille.
— Kentieshän olemme kumpikin väärässä —- ehkäpä Knibbs, Kipling ja Service eivät kirjoittaneetkaan runoja, ja jotkut ihmiset väittävät niin; mutta olkootpa heidän säkeistönsä mitä hyvänsä, ne tehoavat sinuun ja minuun samalla tavalla, ja siinä suhteessa olemme samankaltaisia. Ja kun asia on niin, niin katsotaanpa, emmekö saisi hankituksi hieman muonaa, ja sitten etsitään pehmeä turve, jolle voisimme kallistaa päämme.»
Billy arveli olevansa liian uninen tehdäksensä työtä ruoan hankkimiseksi ja uhrasi puolet siitä pääomasta, jolla edellisenä iltana piti saada uhkea ateria, ja osti viidelläkolmatta sentillä ruokatarpeita läheisen talon ystävälliseltä emännältä. Sitten he paneutuivat pitkäkseen puun varjoon siksi etäälle maantiestä, etteivät herättäisi tarpeetonta huomiota, ja nukkuivat iltapuolelle päivää.
SEITSEMÄS LUKU
Vaara
Mutta he eivät täydelleen saavuttaneet tarkoitustaan varovaisuudellaan. Vähää ennen puolta päivää kapusi kaksi likaista parroittunutta maantieritaria vaivaloisesti aidan ylitse ja oikaisi suoraa päätä samaa puuta kohti, jonka alla Billy ja Bridge lepäsivät. Näitä kahta ohjasi samanlainen ajatus, joka oli saanut Billyn ja Bridgen etsimään samaa yksinäistä paikkaa.
Miesten jäykässä laahustamisessa oli jotakin hyvin tuttua. Olemme tavanneet heidät jo ennen — vain muutamia minuutteja tosin, mutta sellaisissa oloissa, että heidän luonteestaan painui muutamia piirteitä mieleemme. Nähdessämme heistä viimeisen vilahduksen, he mennä tallustivat tiehensä pimeätä ratapengertä myöten ensin vannoskeltuaan tilaisuuden sattuessa kauheasti kostavansa Billylle, joka oli juuri löylyttänyt heitä.
Kun he nyt aavistamattaan osuivat molempien nukkujien luokse, eivät he heti paikalla tunteneet heitä äskettäin saamikseen vihamiehiksi. He jäivät seisomaan silmäillen kumppanuksia tyrmistyneinä ja aprikoiden, miten he voisivat käyttää havaintonsa omaksi edukseen.