Ja sitten pari kääntyi ja katosi maanalaiseen ruokalaan vieviin portaisiin. Astuessaan esiin porttikäytävästä mennäkseen kadun poikki näki kersantti Flannagan Byrnen toverin seisahtuvan ja vilkaisevan taakseen.
Senjälkeen ei kersantti Flannagan ollut nähnyt vilahdustakaan Billy Byrnestä eikä tämän kumppanista, jäljet olivat loppuneet ruokalan takana sijaitsevan peseytymishuoneen avoimen ikkunan luona, eikä hän kaikesta etsimisestään huolimatta ollut kyennyt löytämään niitä jälleen.
Ei ainoakaan ihminen Kansas Cityssä ollut nähnyt Flannaganin kuvauksen mukaista kahta miestä sinä yönä — ei ainakaan kukaan sellainen, jonka Flannagan sai käsiinsä.
Vihdoin hänen oli ollut pakko ottaa Kansas Cityn etsivänpoliisin päällikkö uskotukseen, ja nyt oli kymmenkunta miestä parhaillaan nuuskimassa kaupungin niitä osia, joihin karanneen murhamiehen todennäköisimmin voitiin olettaa piiloutuvan.
Flannagan oli itsekin ollut liikkeellä vähän aikaa, mutta nyt hän oli tullut kuulemaan etsinnän tuloksia. Hän oli saanut tietää, että oli pidätetty kolme epäiltyä henkilöä, joita katsomaan häntä oli odotettu.
Kun ovi sysättiin auki ja kaikki kolme tuotiin Flannaganin eteen, pääsi kersantilta harmistunut ärähdys, joka todennäköisesti ei ainoastaan ilmaissut epätoivoa, vaan samalla jossakin määrin kuvasti sitä, missä arvossa hän omassa mielessään piti Kansas Cityn etsivien henkisten kykyjen voimaa ja tehokkuutta, sillä pidätetyistä oli yksi kalpeakasvoinen, ahdasrintainen nuorukainen, joka lisäksi parhaillaankin oli kokainihumalassa, toinen oli vanha, parrakas kulkuri ja kolmas ilmeisesti kiinalainen.
Virallinen kohteliaisuuskaan olisi tuskin kyennyt pidättämään kiihtyneen kersantti Flannaganin purevan ivan ilmauksia, ja hän oli purkamaisillaan myrkyllisen syytöstulvan kaikkea Chicagon länsipuolella olevaa, muun muassa ja erikoisesti Kansas Cityn etsivääosastoa kohtaan, kun päällikön pöytäpuhelimen kilinä keskeytti hänet. Hän tahtoi päällikön tarkoin kuulevan, mitä hän ajatteli, ja siksi hän odotti kärsivällisesti.
Päällikkö kuunteli joitakuita minuutteja, kyseli jotakin, laski sitten lihavan kätensä puhelinkoneelle ja pyörähti Flannaganiin päin.
»Nyt», hän virkkoi, »taisin vihdoinkin saada jotakin teille. Puhelimessa on mies, joka, väittää äsken nähneensä ajettavanne Shawneen lähistöllä. Hän haluaa tietää, suostutteko jakamaan palkkion hänen kanssaan.»
Flannagan haukotteli ja oikoi jäseniään.