»Luultavasti», hän sanoi pilkallisesti, »saan sinne mentyäni nähdä, että hän on helmikaulainen neekeri», ja hän loi suruisen katseen edessään olevaan kolmeen mieheen.
»Sitä en usko», vastasi päällikkö. »Mies väittää tuntevansa Byrnen hyvin ja olevansa varma asiastaan. Ilmoitanko hänelle, että menette sinne ja jaatte palkkion?»
»Sanokaa hänelle, että tulen ja kohtelen häntä oikeudenmukaisesti», vastasi Flannagan ja kysyi sitten, kun päällikkö oli toistanut hänen sanansa puhelimeen ja pannut kuulotorven paikoilleen. »Mutta missä tämä Shawnee sitten on?»
»Lähetän pari miestä mukaanne. Se ei ole kaukana rajasta, eikä ole lainkaan vaikeata pujahtaa takaisin kenenkään tietämättä mitään — jos saatte hänet kiinni.»
»Hyvä on», virkkoi Flannagan, jonka toiveet viidestäsadasta dollarista alkoivat jo varmistua.
Vain vähän yli kello yksi kiiti Kansas Citystä etelää kohti auto, jonka etuistuimella ohjaajan vieressä istui etsiväkersantti Flannagan ja takaistuimella kaksi tukevaa missourilaista lain edustajaa.
Omenapuun alla nukkuivat Billy Byrne ja Bridge yhäti kaikessa rauhassa.
KAHDEKSAS LUKU
Ilmiantajat
Kun kulkuripari lähestyi maataloa, josta Billy oli ostanut ruokaa muutamia tuntia aikaisemmin, kutsui sen emäntä kesäkeittiössä nukkuvaa koiraa ja otti käsiinsä ovenpielessä naulassa riippuvan pyssyn.