Hän tasoitti hiusnutturaansa ja oikaisi toisen silmän ylitse riippuvaa kuontaloa. Sitten hän järjesti hamettaan ja jäi odottamaan. Miehen lähestyessä Maggie näki, että hän oli hauskemman näköinen kuin hän oli rohjennut edes toivoa ja että hänen ulkomuodossaan oli jotakin tuttua. Mutta vasta tultuaan talon kohdalle vilkaisi mies ylöspäin, ja Maggie tunsi hänet.
Silloin Maggie Shanelta meni suu auki, ja hän tarttui kaidepuuhun. Hetkisen kuluttua oli mies sivuuttanut hänet ja jatkoi matkaansa katukäytävää myöten.
Maggie Shane tähyili hänen jälkeensä minuutin ajan; sitten hän juoksi vikkelästi portaita alas vähän matkan päässä olevaan maustekauppaan, jossa hän pyysi saada käyttää puhelinta.
»Yhdistäkää minut Länsipuolen kaksi nolla kuusi kymmentä kolme», hän käski puhelinneitoa ja jatkoi vähäistä myöhemmin: »Onko Lake Streetin poliisiasemalla?»
— Niin, nähkääs, Billy Byrne on tullut takaisin. Näin hänet juuri äsken.
— Kyllä, eikä sillä ole väliä, kuka minä olen; mutta jos tahdotte napata hänet, niin hän on parhaillaan Grand Avenuun länsipäässä. Ihan tällä minuutilla näin hänet Lincolnin lähistöllä. Ja hän paiskasi kuulotorven takaisin koukkuunsa.
Billy Byrne arveli pistäytyä äitinsä luona — ei silti, että hän olisi odottanut olevansa tervetullut, vaikka äiti sattuisikin olemaan selvä, tai että hän olisi kaivannut äitiään. Mutta, vuoden kuluessa oli Billyn koko ajatustapa muuttunut, ja nyt hänellä oli sellainen tunne, että hänen oli tehtävä tämä käynti. Kenties hän voisi jollakin tavoin auttaa äitiään.
Mutta ehdittyään pimeälle kujalle, jonka varrella hän oli viettänyt lapsuutensa, hän sai tietää, että hänen äitinsä oli kuollut ja että toinen perhe asui siinä ränsistyneessä hökkelissä, joka oli ollut hänen kotinsa.
Jos Billy Byrne suri äitinsä kuolemaa, ei hän sitä näyttänyt. Hänen ei tarvinnut olla äidilleen kiitollinen mistään muusta kuin potkuista ja tyrkkäyksistä sekä siitä ympäristöstä ja vaikutuksesta, joka oli ohjannut hänet rikollisen elämän uomaan silloin, kun useimmat pojat tulevat alkeiskouluun.
Oikeastaan miehen mieli oli keveämpi, kun hänen ei ollut tarvinnut nähdä äitiään, ja hän kääntyi palaamaan Grand Avenueta pitkin reippaammin kuin oli tullut, Ei ainoakaan hänen kohtaamansa entinen tuttu ollut näyttänyt erikoisesti ilostuvan tapaamisesta. Hän tunsi olevansa hiukan pettynyt. Billy päätti mennä suoraa päätä Lake Streetin poliisiasemalle tiedustamaan, millä kannalla Schneiderin murhajuttu oli. Ehkä oli oikea murhaaja saatu ilmi, ja siinä tapauksessa annettaisiin Billyn olla rauhassa. Mutta jollei niin olisi, voisi hän antaa pidättää itsensä ja pyytää tutkintoa voidakseen puhdistautua.