»Sinä hupsu!» kiivasteli toinen harmissaan. »Et kai usko voivasi syöttää tuollaista ovelalle chicagolaiselle, vai mitä? Kenen he luulevat nitistäneen akan ja piskin? Pitävätkö he itseään surmaajina?»
»He luulevat Byrnen kumppaneineen tehneen sen, sinä tolvana», vastasi
Crumb.
Dink kynsi korvallistaan, ja kun suunnitelman etevyys selvisi hänen pimeissä aivoissaan, irvisti hän niin leveästi, että keltaiset hampaat paljastuivat.
»Onpa sinussa miestä, kumppani», hän kehui, ja hänen äänessään oli ihaileva sointu. »Mutta kumpi meistä sen tekee?»
»Kyllä minä teen. Ei ole minkäänlaista pelkoa siitä, että joutuisin sentähden pinteeseen, joten yhtä hyvin voin hoitaa koko jutun. Hae keittiöstä veitsi tai kirves — luikku pitää liian pahaa ääntä.»
YHDEKSÄS LUKU
Rouva Shorter
Billy Byrne heräsi hätkähtäen. Hänen korvissaan kaikui vieläkin epäselvää hälyä, ja hän nousi istumaan ja katseli ympärilleen.
»Mitähän se lienee ollut?» hän jupisi. »Se kuulosti pyssyn pamahdukselta.»
Bridge heräsi samaan aikaan, käänsi laiskasti kylkeään ja nousi kyynärpäänsä varaan, myhäillen Billylle.