»Hyvää huomenta:» hän virkkoi ja alkoi sitten hyräillä:
Nyt pannaan kintut heilumaan, ei auta säästää vaivojaan.
Sun seurassasi kaipuun saan taas uuteen — kukaties.
Alamme kaksin taivaltaa tän mailman tietä mutkaisaa,
kun jalkain alla polttaa maa. Siis pystyyn, kelpo mies!
»Ylös siis!» kertasi Billy, hypähtäen pystyyn. Samassa kuului heikosti, mutta niin selvästi, ettei siitä voinut erehtyä, säikähtyneen naisen kirkaisu. Se kantautui talon suunnalta — saman taion, josta Billy oli ostanut heidän aamiaisensa.
Odottamatta huudon toistumista Billy pyörähti ympäri ja lähti vinhaa vauhtia juoksemaan pientä rakennusryhmää kohti. Bridge ponnahti pystyyn ja seurasi häntä, mutta jäi jälkeen, sillä hän ei ollut saanut samanlaista karkaisua kuin Billy tämän harjoitellessa sitä ottelua varten, jossa hän oli voittanut »valkoisen toivon» New Yorkissa, silloin kun professori Cassidy oli pannut kaikki rahansa veikkaan hänen puolestaan eikä turhaan.
Dink etsi kesäkeittiöstä kirvestä, mutta kun ei löytänyt, kolusi pöytälaatikossa, kunnes sai käsiinsä ison puukon. Se kelpasi mainiosti tähän työhön. Tunnustellen sen terää peukalollaan hän palasi Crumbin luokse.
Nais-poloinen virui täysin tajuissaan lattialla. Hänen levällään olevat silmänsä pyörivät kauhusta. Hän repi siteitään ja koetti kielellään työntää kapulaa suustaan; mutta hänen rimpuilunsa oli tehotonta.
Hän oli kuullut kaikki maankiertäjien sanat. Hän tiesi, että he toteuttaisivat suunnitelmansa ja että heidän kauheiden puuhiensa keskeyttämisestä ei ollut vähääkään toiveita, sillä hänen puolisonsa oli jo ennen päivänkoittoa lähtenyt Hollidayn tuolle puolen eikä todennäköisesti palaisi ennen kuin iltalypsyn aikana. Kansas Cityn etsivät saapuisivat liian myöhään häntä pelastamaan.
Hän näki Dinkin palaavan keittiöstä pitkä puukko kädessään. Hän muisti sen päivän, jolloin hän oli ostanut sen puukon kaupungista, samoin kuin kaikki ne tehtävät, joihin sitä oli käytetty. Juuri samana aamuna hän oli leikannut sillä sianlihakimpaleen viipaleiksi. Kuinka selvästi tuollaiset pikkuseikat johtuivatkaan sillä kamalalla hetkellä hänen mieleensä! Ja nyt aikoi tuo hänen vieressään seisova kammottava otus katkaista sillä hänen kaulansa.
Hän näki Crumbin ottavan puukon ja koettelevan terää hivelemällä sitä peukalollaan. Hän näki lurjuksen kumartuvan, katsoen häntä suoraan silmiin. Mies tarttui hänen leukaansa ja työnsi sitä ylös- ja taaksepäin, jotta hänen kurkkunsa paremmin näkyisi.
Oi, miksi hän ei voinut pyörtyä! Miksi hänen piti kestää nämä kammottavat alkuvalmistelut! Miksi hän, ei edes voinut sulkea silmiään!