Crumb kohotti puukkoa ja piti sen terää hänen paljaalla kurkullaan. Häntä puistatti, mutta sitten räjähti ovi selkosen selälleen, ja huoneeseen syöksähti mies. Hän oli Billy Byrne, ikkunasta hän oli nähnyt, mitä sisällä oli tekeillä.
Hän kouraisi Crumbia kauluksesta ja kiskaisi hänet irti uhristaan. Dink tempasi pyssyn ja tähtäsi sillä häiritsijää, mutta tämä oli liian lähellä. Billy tarttui pyssyn piippuun ja käänsi sen suun laipiota kohti, kun maankiertäjä painoi liipasinta. Sitten väänsi hän sen miehen kädestä, heilautti sitä päänsä ylitse ja iski perän Dinkin kalloon.
Dink nujertui lattiaan ja oli poissa leikistä — pitkäksi aikaa. Crumb kompuroi pyryyn ja koetti pujahtaa ovelle, mutta osui suoraan Bridgiin, joka oli hengästynyt, mutta otteluvalmis. Hän oivalsi heti, että takkutukkainen yritti pakoon, kahmaisi käteensä hänen sekavan partansa, kuten olemme nähneet hänen tehneen kerran ennenkin, piti kulkurin päätä jäykästi samassa asennossa ja antoi vintiön kasvoihin useita iskuja, jotka tekivät Crumbin yhtä kykenemättömäksi ottelemaan kuin hänen tupertunut toverinsa jo oli.
»Vartioi heitä!» käski Billy, ojentaen Bridgelle pyssyn. Sitten hän kävi hoivaamaan emäntää. Puukolla, jolla nainen oli aiottu surmata, hän katkoi siteet. Päästettyään vaimon suusta kapulan Billy nosti hänet voimakkaille käsivarsilleen ja kantoi hänet arkihuoneen nurkassa olevalle jouhisohvalle, laskien hänet hellävaroen pitkälleen.
Billy muisteli Watsonin »muoria.» Tämä nainen muistutti viimemainittua vähän, erikoisesti lihavahkolta, äitimäiseltä olemukseltaan, ja rouva Watson oli erottaessa lausunut hänelle jonkun ystävällisen sanan ja herttaiset jäähyväiset.
Emäntä loikoi sohvalla, hengittäen raskaasti ja valittaen hiljaa. Säikähdys oli ollut melkein liian ankara hänenkin vahvoille hermoilleen. Äkkiä hän katsahti Billyyn.
»Te olette hyvä poika», hän huohotti, »ja tulitte ihan viimeisellä hetkellä. He ottivat minulta kaikki rahat. Ne ovat heidän taskuissaan.» Mutta sitten levisi hänen kasvoilleen pelokas ilme. Hetkeksi hän oli unohtanut, mitä oli kuullut tästä miehestä — että hän oli karannut vanki — tuomittu murhamies. Oliko hänen asemansa lainkaan parempi nyt, kun hän oli puhunut Billylle rahoistaan, kuin silloin, kun nuo toiset olivat saaneet tietää niiden säilytyspaikan?
Kuullessaan hänen sanansa kumartui Bridge tutkimaan kulkurien taskuja, laskien rahat sitä mukaa kuin sai ne käsiinsä.
»Tuhat satako?» hän kysyi ja ojensi rahat Billylle.
»Tuhat sata, niin», kuiskasi vaimo heikosti, tuijottaen Billyyn pelokkain silmin. Enää hän ei välittänyt rahoista — ne saataisiin ottaa kaikki, kunhan vain hänet jätettäisiin eloon.