— Sinä sitävastoin olet turvassa täällä, hyvä ystävä. Sinun ei tarvitse pötkiä mihinkään, sillä et ole tehnyt mitään. En tiedä, mitä pakoilet, mutta varmasti se ei ole semmoista, mihin poliisit sekaantuvat — sen olen huomannut käyttäytymisestäsi — joten meidän on kai paras erota nyt. Olisit hölmö, jos lähtisit rajan poikki, jollei sinun ole pakko, sillä jollei Villa saa sinua kynsiinsä, niin Cirranzan puoluelaiset saavat, elleivät Zapatan miehet nappaa sinua sitä ennen.
— Joka tapauksessa nitistävät sinut' jotkut rosvonnäköiset partiolaiset, jos lähdet sinne; se on varmaa sen vähän nojalla, mitä olen kuullut täällä El Pasossa.
— Tänä iltana syömme yhdessä viimeisen ateriamme. Sitten minä panen pillit pussiini.» Oltuaan hetkisen ääneti hän jatkoi: »Se on minusta vaikeata, veikko, sillä sinä olet valkoisin tapaamani kumppani.» Se oli Billy Byrnen ja grandavenuelaisen sanomaksi hyvin paljon.
Bridge kiersi loppuun ruskean savukkeen ja puhkesi vasta sitten puhumaan:
»Sanasi ovat puhdasta ja väärentämätöntä viisautta, veikko. On enemmänkin kuin todennäköistä, ettei kaksi amerikkalaista kulkuria voi Meksikossa säilyttää henkeänsä viikkoakaan, mutta minä en ole noudattanut viisautta enää moneen vuoteen ja siksi tulen mukaasi.»
Billy myhäili. Hän ei jaksanut salata tyytyväisyyttään.
»Olet täyttänyt yksikolmatta vuotta», hän virkkoi, »ja korvantaustasi ovat kuivat. Lähdetään syömään! Meillä on vielä vähän tähdettä niistä viidestäkolmatta dollarista.»
Yhdessä he menivät erääseen kapakkaan, jossa Bridge muisti annettavan hyvin paljon maksutonta ruokaa, kun ostettiin vain yksi ainoa pikari olutta.
Tarjoilupöydän edessä oli pyöreitä pöytiä, ja ostettuaan oluensa veivät kumppanukset lasinsa syrjäiseen nurkkapöytään lähelle erästä takaovea.
Sinne jäi Bridge paikkojen vahdiksi, kun taas Billy meni maksuttoman ruokapöydän luokse ja anasti sieltä niin paljon muonaa kuin nirsu palvelija suinkin salli.